Haaparyhäkoi – Leucoptera sinuella

Siipiväli 5,5–7 mm. Pää silkinvalkea, päälaella tuuhea töyhtö. Tuntosarvet harmaanruskeat, scapus valkea. Keskiruumis silkinvalkea. Lonkat ja reidet valkeat, kahden etummaisen jalkaparin nilkat ruskehtavat, takajalat valkeat, sääret valkokarvaiset. Takaruumis harmaa, peräpää valkea.

Etusiivet silkinvalkeat. Keskikohdan ulkopuolella okrankeltainen poikkivyö, joka ulottuu takareunaan, ja sen ulkopuolella etureunassa okrankeltainen täplä, molemmat tummanharmaareunaiset. Tornaalikohotäplä kultainen, mustareunainen. Kärkitäplä okrankeltainen, siitä lähtee häipyvärajainen, tumma viiru eteen- ja toinen ulospäin ripsiin. Takasiivet valkeat.

Toukka valkea; pää valkeahko.

Kotelo verrattain vanttera, etupää tylppä 3,4 mm, oranssinruskea. Pintarakene kohtalaisen hieno, pää, keskiruumis ja etusiivet lähinnä poikkiryppyiset. Takaruumiin selkäpuolella mikrorakeita. Labrum sivuilta ja takaa selvärajainen. Etujalat keskenään rajakkain selvästi lyhyemmän matkan kun imukärsän liuskojen kanssa. Metanotumin kovertuma verrattain kapea, kärjestä pyöristynyt, ulottuu korkeintaan puoleen metanotumin pituudesta, etulohkot pyöristyneet, verrattain leveät. Jaoke A1 selvästi lyhyempi kuin metanotum. A9 ja A10 ilman ryppyjä.

Koiraan sivulämssä sormimainen; pleurallobus hyvin suuri, suunnilleen 7. jaokkeen levyinen, lehtimäinen. Aedeagus lanttokärkinen.

Naaraan ostium sijaitsee kartiomaisen skleriitin kärjessä; sen alla puolisuunnikasmainen, heikosti kitinisoitunut levy, jonka reunassa melko karkeita sukasia. 7. sterniitti litteä, pyöreäkulmainen, sen takareunassa ohuempia sukasia.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka heinä–elokuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää haavalla (Populus tremula). Muninta lehden yläpinnalle, enimmäkseen 5–10 ryhminä, harvemmin yksittäin, yleensä suonta pitkin; tyhjät kuoret ovat litteitä ja kiiltäviä. Koverre suuri läiskä lehden yläpinnalla; siinä voi olla useita toukkia, ja koverteet voivat sulautua yhteen.

Koteloituu valkeaan koppaan lehdelle tai karikkeeseen maahan; toukan poistumisaukko lehden yläpinnalla.

Tuoreissa kangasmetsissä, lehdoissa, hakamailla, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Mey, W. 1994. Taxonomische Bearbeitung der westpaläarktischen Arten der Gattung Leucoptera Hübner, [1825], s. l. (Lepidoptera, Lyonetiidae). Deutsche Entomologische Zeitschrift, N. F. 41(1): 173–234.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 2000. Die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta, Lepidoptera: Überfamilie Yponomeutoidea, Familien Heliodinididae, Bedelliidae und Lyonetiidae). Linzer biologische Beiträge 32(1): 195–212.

Reutti, C. 1853. Uebersicht der Lepidopteren-Fauna des Grossherzugthum's Baden. Beiträge zur Rheinischen Naturgeschichte 3: I–VIII, 1–216.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.