Metsäkaalikoi – Rhigognostis schmaltzella

Siipiväli 16–20 mm. Pää vaaleanharmaa tai harmahtavanbeesi. Tuntosarvet vaalean harmahtavanruskeat, niissä epäselviä, tummia renkaita sekä kärkipuoliskossa kolme mustahkoa vyötä. Keskiruumis harmahtavanbeesi tai harmaanruskea.

Etusiivet tyvestä 2/3 kohdalle tummanruskeat, etureunasta vaaleammat, musta- ja valkosirotteiset. Dorsaalijuova harmahtava, edestä aaltoileva, valkoreunainen. Takareunassa rivi pieniä, mustia pilkkuja. Kärkikolmannes vaaleanruskea, oranssinsävyinen. Ripsissä yksi tai kaksi tummaa jakoviirua; niiden kärkiosa vaalea- ja tummatäpläinen. Takasiivet harmaat.

Koiraan sivulämssä lyhyempi kuin punekaalikoilla (R. incarnatella), ja sen ulko-osassa leveämpi ulkonema ylöspäin. Aedeaguksen ulkosivulla 25–30 hammasta.

Naaraan antrumin ja ductus bursaen väli jyrkempi.

Lentää elo–kesäkuussa; aikuinen talvehtii.

Kehitysvaiheet huonosti tunnetut.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää litukoilla (Cardamine), löyhässä kudoksessa.

Koteloituu ohueen kotelokoppaan lehden alapinnalle tai maahan.

Tuoreissa sekametsissä, niityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kyrki, J. 1989. Reassessment of the genus Rhigognostis Zeller, with descriptions of two new and notes on further seven Palaearctic species (Lepidoptera: Plutellidae). Entomologica scandinavica 19(4): 437–453.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Wallengren, H. D. J. 1880. Skandinaviens arter af Tineidgruppen Plutellidae. Entomologisk Tidskrift 1(2): 53–63.

Zetterstedt, J. W. 1839. Insecta Lapponica. Sectio Quarta: [869/870]–1039/1140. Leopold Voss, Lipsiae.