Keltahaahtikoi – Ypsolopha blandella
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 20–22 mm. Pää valkea. Huulirihmat pitkät, yläpuolelta kellertävänvalkeat, sivuilta ja alta keltaiset. Tuntosarvet valko- ja mustarenkaiset; scapus paksuuntunut, valkea. Keskiruumis valkea; siipikannet kanariankeltaiset. Jalat valkeat, nilkkojen jaokkeet yläpuolelta ruskeat.
Etusiivet sirppikärkiset, vaalean sitruunankeltaiset; siipitaitteessa ruskehtavakeltainen pitkittäisjuova, joka on molemmilta puolilta, varsinkin takapuolelta, valkeahkon varjon rajaama. Siipitaitteen keskikohdan takana pieni, musta pilkku. Siiven kärki on tumman punaruskeareunainen. Ripset punaharmaat. Takasiivet vaalean ruskeanharmaat; ripset kellertävänharmaat, tyviviiru vain hiukan tummempi.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- keltahaahtikoi (suomi)
- Säännöllinen harhailija
- Hyvin harvinainen
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Marko Mutanen
- Lauri Kaila
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset