Pihlajatarhakoi – Argyresthia sorbiella

Siipiväli 9,5–13 mm. Pää valkeahko. Otsa ja huulirihmat okranvalkeat. Tuntosarvien scapus okranvalkea, siima valko- ja ruskearenkainen. Keskiruumis valkeahko, siipikannet okranvalkeat. Jalat kiiltävän valkeahkot, yläpuolelta ruskehtavakehnäiset; etujalkojen koko etupuoli ruskea; takanikkojen jaokkeiden päät tuskin tummemmat. Takaruumis ruskeanharmaa, naaraan peräpää kellertävä.

Etusiivet kiiltävän valkeahkot, etupuoliskosta vaalean kullanruskeariipusteiset; kuviot kullanruskeat: poikittainen siipitaitteeseen ulottuva dorsaalitäplä 1/4 kohdalla; takareunan keskeltä lähtevä viisto poikkijuova, joka taipuu kohti ulkoreunaa ja ulottuu juuri keskilinjan etupuolelle; pieni täplä etureunassa 1/2 kohdalla; epäselvä tornaalitäplä ja kärkitäplä. Ripset vaalean kellertävänharmaat, siiven kärjen ympärillä ruskeakärkiset. Takasiivet melko tumman harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka samean valkeahkonokra; pää ja niskakilpi mustat.

Kotelo kohtalaisen vanttera, 4,3 mm, vaaleanruskea. Pintarakenne melko hieno, poikkiryppyinen, takaruumiissa myös nystyinen. Imukärsä pitempi kuin etujalat, jotka ovat erillään toisistaan; on keskijalkojen kanssa rajakkain paljon lyhyemmin kuin nämä keskenään. Leukarihmat kapeat ja terävät, etujalkojen kanssa rajakkain ja melko lyhyelti tuntosarvien kanssa. Jaokkeessa A10 vatsapuolelta katsottuna kremasterin 2 paria koukkuja. Kremasterin tyven vatsapuolella lisäksi 2 paria piikkejä, jotka sijaitsevat laterokaudaalisesti anaalisaumaan nähden, ovat lähes yhdensuuntaiset ja suuntautuvat sivulle.

Koiraan sivulämssä n. 2,5 kertaa lyhyempi kuin aedeagus. 8. tergiitin V:n muotoisen haarukan haarat pitkät, kapeat, sen kärjessä hyvin lyhyt varsi, joka usein puuttuu. Joskus haarojen kärjen lähellä leventymä.

Naaraan signum heikosti taipunut ja bumeringin muotoinen tai sen sarvet suorat ja keskenään linjassa lyhyessä, poikittaisessa levyssä.

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka syksystä kesäkuuhun; talvehtii pienenä.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pihlajalla (Sorbus aucuparia), silmussa tai versossa.

Koteloituu maahan.

Valoisissa lehti- ja sekametsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].