Pajutarhakoi – Argyresthia pygmaeella

Siipiväli 10–13,5 mm. Päälaki valkeahkonokra; otsa kiiltävän vaaleanruskea. Huulirihmat vaaleankellertävät. Tuntosarvien scapus valkeahkonokra, edestä ripsinen, siima tumman harmaanruskea- ja valkeahkorenkainen. Keskiruumis kiiltävän vaaleankeltainen, siipikannet kultaiset. Jalat kiiltävät, samean vaaleankeltaiset, etujalkojen koko yläpuoli, keskireisien ja -säärien kärjet sekä takasääret ruskeakehnäiset. Takaruumis tummanharmaa.

Etusiivet kiiltävän kullanvalkeahkot; kuviot kiiltävän kultaiset: siiven tyvestä siipitaitetta pitkin 1/3 kohdalle ulottuva pitkittäisjuova, joka yhtyy laikkuun takareunassa 1/4 kohdalla; viisto juova takareunan keskellä, ulottuu keskilinjan yli ja taipuu kohti ulkoreunaa; pieni täplä etureunan keskellä, sekä epäselvä tornaalitäplä. Siiven kärjessä kultaisen harmaanruskea täplä. Ripset vaalean ruskeankellertävät, siiven kärjen ympärillä ruskeakärkiset. Takasiivet harmaat; ripset kellanruskehtavan harmaat.

Toukka vihreä; pää, niska- ja peräkilpi sekä rintajalat ruskehtavanmustat.

Kotelo kohtalaisen vanttera, 4,4–4,7 mm, okranruskea, silkinkiiltoinen. Pintarakenne verrattain hieno, poikkiryppyinen, takaruumiissa myös nystyinen. Imukärsä pitempi kuin etujalat, jotka erillään toisistaan. Leukarihmat etujalkojen kanssa rajakkain ja melko lyhyelti tuntosarvien kanssa. Jaokkeessa A10 vatsapuolelta katsottuna kremasterin 2 paria koukkuja. Kremasterin tyven vatsapuolella lisäksi 2 paria koukkuja, jotka sijaitsevat laterokaudaalisesti anaalisaumaan nähden, lähtevät läheltä toisiaan ja suuntautuvat lähes kohtisuoraan toisiinsa nähden.

Koiraan sivulämssä vähemmän kuin 2 kertaa lyhyempi kuin aedeagus ja enemmän kuin 2 kertaa 8. jaokkeen pituinen, lähes suorakulmainen, pyöreäkulmainen, sen ala- ja ulkoreunassa leveä ala melko karkeita sukasia. Vinculumin alareunassa V:n muotoinen sisenemä. 8. tergiitin V:n muotoisessa haarukassa pitkät, kapeat haarat.

Naaraan signum ­bumerangin muotoinen, sen keskilevy pieni. Apofyysit huomattavan pitkät.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka loka–toukokuussa; talvehtii.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pajuilla (Salix). Talvehtii huhtikuun lopulle lehtisilmussa, sitten kaivautuu nuoren verson ytimeen, joka kuihtuu ja lopulta putoaa.

Koteloituu toukan ruokailupaikkaan tai maahan.

Lehti- ja sekametsissä, metsänreunoilla, pensaikoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].