Juovatarhakoi – Argyresthia goedartella

Siipiväli 9–12 mm. Pää kellertävä. Otsa ja huulirihmat hiukan kiiltävät, lähes valkeat. Tuntosarvien scapus hiukan paksuuntunut, valkeahko, edestä ripsinen; siima valko- ja harmaanruskearenkainen. Keskiruumis vaaleanvaskinen, siipikannet vaskiset. Jalat kiiltävän valkeahkot; 2 etummaista paria sääriä ruskeatäpläiset, takimmainen pari, kuten etujalkojen yläpuoli ruskehtavakehnäiset; kaikkien nilkkojen jaokkeiden päät yläpuolelta ruskeat. Takaruumis ruskeanharmaa, peräpää kellertävä.

Etusiivet kellertävänvalkeat, joskus vaalean kultakehnäiset (f. splendida Reutti, 1898); kuviot kullanvaskiset: kolme poikkivyötä; sisin lähellä siiven tyveä, takaviisto; toinen leveälti haarautunut etureunaan päin; kolmas siiven ulko-osassa, siinä kaksi valkeahkoa kärkitäplää. Ripset kellanruskehtavat, kärjen ympärillä tummemmat. Takasiivet melko tumman harmaat.

Toukka roosahtavanokra; nystyrät valkeahkot. Pää kiiltävän tummanruskea; niskakilpi ruskea, epäselvästi mustakuvioinen.

Kotelo kohtalaisen solakka, 3,8–4,3 mm, vaalean- tai oranssinruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, lähinnä poikkiryppynen, takaruumiissa myös solumainen. Imukärsä pitempi kuin etujalat, jotka ovat erillään toisistaan. Peräpää vatsa- ja selkäpuolelta katsottuna tylpän poikkipäinen, kremaster sivulta katsottuna litistynyt ja kiilamainen; siinä vain 2 paria koukkuja, jotka lähtevät sen vatsapuolelta, etäältä toisistaan.

Koiraan sivulämssä lähes 3 kertaa lyhyempi kuin aedeagus. Vinculumissa syvä, U:n muotoinen sisenemä, jonka kärjet ovat terävät. 8. tergiitin Y:n muotoisen haarukan varsi lyhyt, heikosti kitinisoituneet haarat muodostavat 70–100º kulman.

Naaraan signum ristin muotoinen, pienihampainen; pitkittäinen osa enemmän kuin kaksi kertaa poikittaisen pituinen.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka marras–huhtikuussa; talvehtii.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää lepillä (Alnus) ja koivuilla (Betula). Syksyllä toukka kaivautuu nuoreen versoon tai hedenorkkoon. Norkko vääristyy jonkin verran; sen kyljessä on aukko, josta uloste poistetaan.

Koteloituu kuoren alle tai maahan.

Lehti- ja sekametsissä, pensaikkoisilla soilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].