Katajasilmukoi – Argyresthia dilectella

Siipiväli 6,5–9 mm. Pää lumivalkea; otsa kiiltävän kellertävänvalkea. Huulirihmat melko kirkkaan keltaiset. Tuntosarvien tyvijaoke (scapus) laajentunut, yläpuolelta lumivalkea, alapuolelta keltainen, sen etureunassa joitakin lyhyitä karvoja; siima selvästi valko- ja tummanruskearenkainen. Keskiruumis valkea; siipikannet kultaiset. Jalat kellertävät, kiiltävät, etujalat reisien ja säärien etupuolelta ruskeakehnäiset; nilkkojen kaikki jaokkeiden päät ruskeat. Takaruumis lihanvärinen.

Etusiivet violetinvalkeahkot; tyvikolmannes ruskehtavan kultavarjoinen, seassa joitakin harmaanruskeita suomuja, valkea siipitaitteesta ja takareunasta; ulommainen 2/3 verkkomaisesti ruskehtavan kultasirotteinen. Takareunan keskikohdassa viisto, tummemman kullanruskea kuvio, joka enemmän tai vähemmän yhtyy etureunan keskellä ja 2/3 kohdalla oleviin kahteen pieneen, tummemman kullanruskeaan täplään. Takakulmassa epäselvä, viisto, tumma poikkivyö; etureunan ulko-osassa kolme tummaa hakastäplää. Ripset harmaat, kärkiosassa kellertävät, niissä kaksi kehnäistä jakoviirua. Takasiivet vaaleanharmaat.

Toukka kellertävänvihreä, jaokkeiden etuosasta usein punertavarenkainen. Pää kiiltävän kellertävänruskea; niska- ja peräkilpi ruskeat.

Koiraan aedeaguksessa 5–7 melko kapeaa kornuuttia, joita ympäröi hienojen, terävien hampaisen ala. 8. tergiitin Y:n muotoisessa haarukassa kolme suunnilleen yhtä pitkää haaraa.

Naaraan ductus bursaen takaosassa lyhyt, selvästi kitinisoitunut lieriö. Signumissa kaksi kapeaa, heikosti taipunutta, hampaallista sarvea.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka syys–toukokuussa; talvehtii.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää katajalla (Juniperus communis), versossa, jossa myös talvehtii. Myöhään keväällä asutettu verso kuivuu ja kellastuu.

Koteloituu valkeaan, silkkiseen kudokseen maahan.

Avoimilla katajaa kasvavilla paikoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2012. Review of the unicolorous species of the subgenus Blastotere (Lepidoptera, Argyresthiidae) with descriptions of Argyresthia svenssoni sp. n. and A. kulfani sp. n. Entomologisk Tidskrift 132(4): 257–274.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].