Vaskisilmukoi – Argyresthia arceuthina

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää lumivalkea; otsa ± kellertävä. Huulirihmat kiiltävän valkeahkot. Tuntosarvien scapus okranvalkea, siima heikosti valko- ja harmahtavanruskearenkainen. Keskiruumis lumivalkea, siipikannet vaskiset. Jalat kiiltävät, harmaanvalkeahkot, nilkkojen jaokkeiden päät päältä ruskeat. Takaruumis harmaa, perätupsu valkeahko.

Etusiivet yksivärisen hohtavan vihertävänvaskiset. Ripset harmaat, siiven kärjessä suurimmaksi osaksi kiiltävänkeltaisten suomujen peittämät. Takasiivet vaaleanharmaat; ripset kellertävänharmaat.

Toukka beesi, roosansävyinen; pää ja niskakilpi ruskeanmustat; peräkilpi tummanruskea, pieni, puolisuunnikasmainen. Käsnäjaloissa rengasmainen, 13–20 koukun kiehkura.

Kotelo 2,6–3,0 mm, kohtalaisen solakka, vihreä. Pintarakenne kohtalaisen hieno, poikkiryppyinen, takaruumiissa nystyinen. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat, jotka rajakkain. Peräpää vatsapuolelta katsottuna varsin tylppä, sen sivuilla yksi paksumpi, kärjestä hiukan koukkumainen oka, siinä lisäksi 2 paria piikkejä ja 1 pari koukkuja.

Koiraan aedeaguksessa suuri kornuutti, jota ympäröivät lukuisat pienet uurteet. 8. tergiitissä Y:n muotoinen, tylppäkulmainen skleriitti, jossa ohuet varret.

Naaraan signumin hienohampaisten sarvien välinen kulma n. 140º.

Lentää kesäkuussa.

Toukka syys–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle. Saadaan yksitellen ravintokasvia kopauttelemalla. Lentää vain vähän matkaa, minkä jälkeen perhosta on vaikea löytää uudelleen.

Toukka elää katajalla (Juniperus communis); kovertaa versossa. Asutettu verso kuivuu ja muuttuu keltaiseksi.

Koteloituu koverteeseen.

Nummilla, niityillä ym. avoimilla katajaa kasvavilla paikoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2012. Review of the unicolorous species of the subgenus Blastotere (Lepidoptera, Argyresthiidae) with descriptions of Argyresthia svenssoni sp. n. and A. kulfani sp. n. Entomologisk Tidskrift 132(4): 257–274.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].