Katajanmarjakoi – Argyresthia praecocella

Siipiväli 8–9,5 mm. Pää okra; otsa harmahtava. Huulirihmat kalpean okrankellertävät. Tuntosarvien scapus okra, siima harmaanruskea- ja okrarenkainen. Keskiruumis heikosti kiiltävän okrankeltainen. Jalat kiiltävät, vaalean okrankeltaiset, etujalat päältä heikosti ruskeakehnäiset. Takaruumis vaalean punertavan ruskeanharmaa.

Etusiivet kiiltävän vaaleanokrat, heikosti roosansävyiset. Takasiivet harmaat; ripset kellertävänharmaat.

Toukka vihertävä; pää vaaleanruskea; niskakilpi ruskeatäpläinen.

Kotelo 3,6–4,0 mm, okranruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno – hieno, pääosin poikkiryppyinen. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat, jotka rajakkain. Peräpää vatsapuolelta katsottuna suipon pyöristynyt. Kremasterissa vatsapuolelta katsottuna 3 paria pitkähköjä ja paksuhkoja piikkejä, näistä tyvimmäiset lähtevät läheltä toisiaan. Jaokkeen A10 selkäpuolella selvät sukaset.

Koiraan aedeaguksen vesicassa ei piikkejä tai sukasia, tavallisesti kolme kornuuttia.

Naaraan ductus bursae levenee asteittain etuosastaan, melko lyhyt, ilman pikkupiikkejä tai hampaita. Signum poikittainen kitinisoitunut rakenne.

Lentää touko–kesäkuussa.

Toukka heinä–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää katajalla (Juniperus communis), vihreissä marjoissa. Toukallisen marjan tunnistaa yhdestä tai kahdesta tummasta reiästä.

Koteloituu kudokseen sammalen alle tai hiekkaan.

Nummilla, niityillä ym. avoimilla katajaa kasvavilla paikoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2012. Review of the unicolorous species of the subgenus Blastotere (Lepidoptera, Argyresthiidae) with descriptions of Argyresthia svenssoni sp. n. and A. kulfani sp. n. Entomologisk Tidskrift 132(4): 257–274.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Huisman, K. J. & Koster, J. C. 1995. Interessante Microlepidoptera uit Nederland in het jaar 1992 (Lepidoptera). Entomologische Berichten 55(4): 53–67.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].