Sysisaarnikoi Prays ruficeps

Yleiskuvaus

Siipiväli 12–15 mm. Pää ruosteenkeltainen tai okranruskea. Huulirihmat vaalean ruskeanharmaat, tyvestä ja kärjestä kellertävät, kärkijaoke hiukan pitempi kuin keskijaoke. Tuntosarvet ruskeat. Keskiruumis etusiipien värinen. Jalat ruskeanharmaat, takajalat ulkoa vaaleanharmaat. Takaruumis ruskeanharmaa, perätupsu samaa väriä.

Etusiivet yksivärisen tummanruskeat, heikosti kellertävänkiiltoiset, niiden keskellä joskus sirotellusti joitakin tummempia suomuja. Ripset punertavanharmaat, niissä tummempi tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleahkon punertavanharmaat, niissä tummempi tyviviiru.

Kotelo 4,5–6,0 mm. Muistuttaa kirjosaarnikoin omaa, mutta on hiukan pienempi. Leukarihmat selvät. Kremaster selvempi kuin kirjosaarnikoilla, puolisuunnikasmainen, vatsapuolelta poikkiuurteinen. Peräsukaset hiukan etäämpänä toisistaan, lähtevät kremasterin kulmista.

Tunnistaminen

Muistuttaa kirjosaarnikoin (P. fraxinella) tummaa muotoa, mutta on pienempi ja siivet hiukan kapeammat.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan saccus hiukan kapeampi kuin kirjosaarnikoilla.

Elinkierto

Lentää touko–syyskuussa kahtena sukupolvena.

Toukka heinä–elokuussa ja myöhäisestä syksystä kevääseen; talvehtii keskenkasvuisena.

Elintavat

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää saarnella (Fraxinus excelsior). I sukupolven muninta hedelmän varteen. Siitä lyhyt käytävä kulkee ylöspäin. Pian se uppoaa sisään; lopulta toukka elää siemenessä. II sukupolven nuori toukka kovertaa silmussa. Talvehtii kuoressa juuri silmun alapuolella, ja keväällä jatkaa syömistä verson sisällä.

Elinympäristö

Lehdesniityillä, hakamailla, lehdoissa.

Ensisijainen
  • Mlt – tuoreet ja kuivat lehdot
Toissijaiset
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1854. Zehn neue Microlepidoptern. Zeitschrift für Entomologie im Auftrage des Vereins für schlesische Insektenkunde zu Breslau 8: 1–7.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0