Kirjosaarnikoi – Prays fraxinella

Siipiväli 14,5–16,5 mm. Pää ja otsa valkeat. Huulirihmat tumman harmaanruskeat; kärkijaokkeen kärki valkea. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat. Keskiruumis valkea, sen sivuilla harmaa täplä. Jalat alta valkeahkot; etunilkat yläpuolelta mustat, jaokkeiden välit hiukan vaaleammat; keskisääret ulkoa valkeahkot, niissä kaksi tummanharmaata täplää; nilkat yläpuolelta tummanharmaat, jaokkeiden välit vaaleammat; takasääret ulkoa valkeahkot, nilkat yläpuolelta harmaat, jaokkeiden välit vaaleammat. Takaruumis harmaa, perätupsu valkeahkonokra.

Etusiivet valkeat; takareunassa joitakin mustahkoja riipusteita. Etureunassa tyven läheltä 2/3 kohdalle ulottuva kolmikulmainen, mustahko laikku, joka on etureunassa vaaleampi tai valkeahkonsekainen. Ulkoreunan tuntumassa joitakin epäsäännöllisiä, mustahkoja kuvioita. Ripset tumman harmaanruskeat. Takasiivet melko tumman harmaat.

Joskus pää ja sen ulokkeet okrat tai harmaanvalkeahkot; keskiruumis, siipikannet ja etusiivet samean harmaanruskeat; etusiipien kuviot näkyvät vain hyvin heikkoina.

Toukka 12–14 mm, vihertävä, selkä punaruskeanoroinen; selkäjuova vihreä; sivujuova kellanvihreä. Pää vaaleanruskea, päältä tummatäpläinen; niskakilpi vaaleanruskea, siinä kaksi neliömäistä, mustaa täplää; peräkilpi musta; rintajalat mustahkot.

Kotelo 6,3–7,1 mm, ruskehtava, aluksi keskiosasta harmahtava. Pintarakenne kohtalaisen hieno, rypyt pääosin poikittaiset. Leukarihmat käytännössä puuttuvat. Kremaster tuskin havaittavissa; 6 peräsukasta lähtevät läheltä toisiaan peräpäästä.

Koiraan saccus hiukan leveämpi kuin sysisaarnikoilla (P. ruficeps).

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka loka–toukokuussa; talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää saarnella (Fraxinus excelsior) ja orapaatsamalla (Rhamnus cathartica). Myöhään syksyllä toukka tekee lehteen munankuoresta alkavan, epäsäännöllisen, pienen käytävän, jossa musta uloste on hajallaan. Käytävä usein levenee lopussa epäsäännölliseksi läiskäksi, jossa ulostetta on paljon vähemmän. Toukka voi jättää koverteen ja aloittaa uuden muualla lehdessä; tällaisessa tapauksessa käytävä alkaa pienestä, pyöreästä aukosta. Ennen lehden varisemista toukka jättää koverteen ja kaivautuu kuoreen, jossa se talvehtii. Talvehtimisen jälkeen se elää kaivautuneena versoon tai eksofagina yhteenkudottujen lehtien välissä.

Koteloituu löyhään koppaan maahan tai kaarnanrakoon.

Lehdesniityillä, hakamailla, lehdoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1996. Yponomeutidae (including Roeslerstammiidae). Teoksessa: Emmet, A. M. (toim.): Yponomeutidae — Elachistidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 3. Harley Books, Great Horkesley. S. 39–114.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mutanen, M. et al. 1998. Pikkuperhostiedonannot 1996. Baptria 23(2): 41–62.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1870. The natural history of the Tineina. Volume XI. John van Voorst, London. i–xi, 1–330, [I–VIII].