Harmoneulaskoi – Cedestis subfasciella

Siipiväli 7,5–10 mm. Pää valkeahkonharmaa, ruskeakehnäinen. Otsa valkeahko. Huulirihmat ruskehtavanharmaat. Tuntosarvet kokonaan valkeahko- ja ruskearenkaiset. Keskiruumis valkeahkonharmaa, ruskeakehnäinen. Lonkat ja takajalat hopeanvalkeahkot, kaksi etummaista jalkaparia harmaat, melko tiheään ruskeakehnäiset. Takaruumis tummanharmaa, perätupsu valkeahko.

Etusiivet ruskeat, heikosti punertavansävyiset, tyvestä ja kärjestä valkeahkosirotteiset. Keskikohdan sisäpuolella jonkin verran taipunut, ulkopuolelta valkoreunainen, tumma poikkivyö. Sen ulkopuolella kullanruskeaa ja harmaanruskeaa peitettä kohti ulkoreunaa. Siiven kärjen lähellä epäselvä, valkeahko kostaalilaikku ja sitä vastapäätä samanlainen tornaalilaikku. Ripset takareunassa vaaleanharmaat, ulkoreunassa valkeat ja niissä kolme harmaanruskeaa jakoviirua ja mustaa sirotetta. Takasiivet harmaat.

Toukka nuorena vihertävä; pää ruskea. Täysikasvuinen toukka kiiltävän vihreä tai vaaleanruskea, selkäpuolelta vihreämpi; selkäjuova häipyvä, tummempi. Pää ruskea; niska- ja peräkilpi mustat.

Kotelo keltainen.

Muistuttaa keltaneulaskoita (C. gysseleniella), mutta on pienempi ja tummempi, ilman etusiipien kullanruskeaa väriä; siiven ulkopuolisko hyvin tumma.

Koiraan saccus vähemmän kuin 3 kertaa lyhyempi kuin sivulämssä.

Naaraan ductus bursaessa kitinisoitunut levennys.

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka joulu–huhtikuussa; talvehtii pienenä.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää männyllä (Pinus sylvestris). Muninta neulasen litteän sivun kärkeen. Tästä koverre laskeutuu täyssyvänä kohti neulasen tyveä. Tila toukan takana on kokonaan täynnä raemaista ulostetta. Toukkakammio on niin läpinäkyvä, että toukka sen sisällä on helposti havaittavissa. Ennen koteloitumista toukka jättää koverteen pyöreästä ulostuloaukosta lähellä koverteen loppupäätä.

Koteloituu valkeaan, sukkulamaiseen koppaan maahan.

Mäntymetsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mitterberger, K. P. 1925. Cedestis gysselinella Dup. und farinatella Z. (Mikrolep.) (Die großen Föhrennadelmotten). Societas entomologica 40: 13–15, 18–19.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].