Keltaneulaskoi – Cedestis gysseleniella

Siipiväli 10–12 mm. Pää valkean ja harmaan sekainen, tummempisirotteinen. Huulirihmat vaaleanharmaat. Tuntosarvet valko- ja harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis ja siipikannet valkeat, tumman- tai kullanruskeasirotteiset. Jalat kiiltävän valkeahkot, kaksi etummaista paria päältä ruskehtavakehnäiset, takajaloissa tuskin ruskehtavaa väriä. Takaruumis harmaa, perätupsu valkea.

Etusiivet valkeat, tumman harmaanruskeasirotteiset. Tyven lähellä vaalean kullanruskea poikkivyö ja keskikohdan sisäpuolella toinen. Siiven kärjen lähellä epäselvä, valkea kostaalilaikku ja sitä vastapäätä samanlainen tornaalilaikku. Ripset vaaleanharmaat, kärjen ympärillä ruskehtavasirotteiset, kärjestä ruskeat. Takasiivet vaaleanharmaat; ripset kellertävänharmaat.

Kovertava toukka oranssinkeltainen; pää, niska- ja peräkilpi ruskeat. Sukaset huomattavan lyhyet. Pinta ei sileä, vaan pikkupiikkien peittämä. Täysikasvuinen toukka oliivinvihreä; nystyrät pienet, mustat. Pää ruskea; niskakilpi puuttuu; peräkilpi ruskea.

Kotelo 4,0 mm, vihertävän punaruskea, melko kiiltävä, paikoin tummentunut.

Koiraan saccus lyhyempi kuin 1/3 sivulämssän pituudesta.

Naaraan ductus bursae ilman kitinisoitunutta levennystä.

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka syys–kesäkuussa; talvehtii pienenä.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää männyllä (Pinus sylvestris). Muninta neulasen tyven lähelle sen kuperalle sivulle. Pieni toukka talvehtii neulasen sisällä. Keväällä nuori toukka kovertaa neulasen sisällä alkaen tyvestä kohti neulasen kärkeä. Pian käytävä tulee syvemmäksi ja täyttää koko neulasen. Toukka siirtyy lähelle neulasen kärkeä; koverre sen takana on lähes kokonaan ulosteen täyttämä. Ulostuloaukko juuri kärjen alla neulasen litteällä sivulla. Myöhemmin elää eksofagina neulasilla löyhän kudoksen alla.

Koteloituu löyhään koppaan koverteen ulkopuolelle.

Mäntymetsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mitterberger, K. P. 1925. Cedestis gysselinella Dup. und farinatella Z. (Mikrolep.) (Die großen Föhrennadelmotten). Societas entomologica 40: 13–15, 18–19.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].