Kalliokehrääjäkoi – Yponomeuta sedella

Siipiväli 15–20 mm. Pää harmaa. Keskiruumis harmaa, siinä 7 mustaa pilkkua.

Etusiivet harmaat, niissä neljä pitkittäistä riviä mustia pisteitä: 3 tai 4 etureunan tyvipuoliskossa, etureunan lähellä 3–5 pistettä, 4–5 siipitaitteessa sekä takimmaisessa 5–6 pistettä. Siiven kärjen ripsien tyvessä pieni, mustahko täplä. Takasiivet melko tumman harmaat.

Toukka vaaleanharmaa, takaa keltainen; selkäjuova harmaa; sivuselässä rivi mustia täpliä; nystyrät mustat. Pää keltainen; niskakilpi mustahko, jakautunut.

Kotelo kohtalaisen vanttera, 6,5–7,5 mm, ruskea. Pintarakenne melko hieno. Leukarihmat erillään yläleuasta. Peräpää verrattain suippo, lyhyt kremaster erotettavissa, siinä 3 paria sukasia kalatsoissa, selkäpuolen sukaset selvästi muita lyhyemmät, uloimmat taipuneet.

Koiraan sociukset leveät. Sivulämssä hyvin leveä, lähes puoliympyrämäinen. Juxtan liuskat erilliset. Sacculus kapea, ei leventynyt kärjestä.

Naaraan takimmaiset apofyysit kärjen takaa liuskamaisesti leventyneet. Etummaiset apofyysit ilman ulkonemia. Sterigma heikosti kitinisoitunut. Antrum lyhyt. Ductus bursae ohutkalvoinen, läpikuultava.

Lentää touko–kesäkuussa ja II sukupolvena elo–syyskuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää isomaksaruoholla (Hylotelephium telephium). Nuoret toukat kovertavat useita lyhyitä, kapeita käytäviä pääsääntöisesti lehden tyvipuoliskoon. Uloste katkeilevassa keskilinjassa. Myöhemmin toukat elävät yhdyskunnittain löyhässä silkkikudoksessa.

Täysikasvuisina toukat koteloituvat valkeisiin, sukkulamaisiin koppiin.

Kallioilla, kedoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Toll, S. 1941. Die Genitalien der europäischen "Hyponomeuta". Zeitschrift des Wiener Entomologen-Vereins 26: 170–176, [XVII–XX].