Omenankehrääjäkoi – Yponomeuta malinellus

Siipiväli 17–21 mm. Pää valkea. Huulirihmojen ulkopinta vaaleanharmaa, sisäpinta valkea. Tuntosarvet valkeahkot. Keskiruumis valkea, siinä 7 mustaa pilkkua.

Etusiivet puhtaan valkeat, kärjestä heikosti harmaavarjoiset; niissä neljä pitkittäistä riviä harvoja mustia pisteitä; etummainen ei ulotu keskikohtaan, toinen alkaa etummaisen päätekohdan ulkopuolelta, takimmaisessa 4–6 pistettä. Ulkoreunan lähellä lisäksi 2–10 mustaa pistettä. Ripset valkeat, alapuolelta valkeahkot – vaaleanharmaat, selvästi muuta siipeä vaaleammat. Etusiipien alapuolen etureuna kapealti valkea. Takasiivet melko tumman harmaat, tyvi ja ripset vaaleammat.

Toukka vaalean kellanharmaa tai vaalean kellertävänvihreä; sivuselässä rivi yhtenäisiä, mustia täpliä; nystyrät mustat. Pää, niska- ja peräkilpi mustat.

Kotelo 6,0–7,5 mm, aluksi keltainen, harvoin vihertävä, myöhemmin pää, keskiruumis ja peräpää ruskeat, etusiivet pysyvät vaaleina, mutta tummempireunaisina. Labrum päästään yleensä poikkipäinen. Leukarihmat ja yläleuka rajakkain. Tuntosarvet ja keskijalat suunnilleen yhtä pitkät. Anaali- ja genitaalialan väli verrattain hienopintarakenteinen, kiiltävä. Peräpää selkä- ja vatsapuolelta tylppä, siinä 3 paria peräsukasia; selkäpuolen peräsukaset suuntautuneet sivulle. A10:n sivusukaset hienot, tyvestä verrattain paksut, terävät.

Koiraan genitaalit samanlaiset kuin pihlajankehrääjäkoilla (Y. padella) ja sorvarinpensaankehrääjäkoilla (Y. cagnagella). Sociusten kärjessä yksi oka. Sacculus kapea, päästään haarautunut, vahvemmin sukasinen kuin tuomenkehrääjäkoilla (Y. evonymella). Saccus leveä, sen sivut lähes yhdensuuntaiset tai tasaisesti kärkeenpäin levenevä.

Naaraan etummaisten apofyysien dorsaalihaara yhtä pitkä tai hiukan pitempi kuin yhteinen varsi. Lamella postvaginaliksen kyhmy kapeampi kuin tuomenkehrääjäkoilla, puoliympyrämäisempi, pitempisukasinen.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka elo–kesäkuussa; talvehtii pienenä.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää omenapuulla (Malus). Muninta ravintokasvin nuorille oksille. Syksyllä toukat kuoriutuvat, mutta jäävät munankuoren sisään talvehtimaan. Kun ravintokasvin lehdet keväällä puhkeavat, jättävät toukat kuoren ja tekevät pienet täyssyvät koverteet, jotka voivat joskus yhtyä suureksi, oranssinruskeaksi läiskäksi. Pian toukat alkavat elää yhdyskunnittain silkkisessä verkkokudoksessa.

Täysikasvuiset toukat koteloituvat yhdessä valkeisiin, sukkulamaisiin koppiin toukkien kudokseen.

Hakamailla, puutarhoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Toll, S. 1941. Die Genitalien der europäischen "Hyponomeuta". Zeitschrift des Wiener Entomologen-Vereins 26: 170–176, [XVII–XX].

Ulenberg, S. A. 2009. Phylogeny of the Yponomeuta species (Lepidoptera, Yponomeutidae) and the history of their host plant associations. Tijdschrift voor Entomologie 152(2): 187–207.