Pihlajankehrääjäkoi – Yponomeuta padella

Siipiväli 18–22 mm. Pää valkea. Huulirihmat yläpinnalta valkeat, harmaat tai tummanharmaat alapinnalta. Tuntosarvet valkeilla yksilöillä valkeat, tummemmilla yksilöillä harmahtavat. Keskiruumis etusiipien värinen, siinä 7 mustaa pilkkua.

Etusiivet tavallisesti valkeat; etureunan takana usein diffuusi, harmaa, 1/4:n kohdalta 3/4:n kohdalle ulottuva varjo, samoin siiven kärjessä. Joskus koko etusiiven pohjaväri on ruskeanharmaa. Niissä neljä pitkittäistä riviä harvoja mustia pisteitä; etummainen ei ulotu keskikohtaan, toinen alkaa etummaisen päätekohdan ulkopuolelta, takimmaisessa 4–6 pistettä. Ulkoreunan lähellä lisäksi joitakin mustia pisteitä. Ripset vaaleanharmaat, ulkoreunassa tyvestä leveälti valkeahkot. Etusiipien alapuolen etureuna samanvärinen kuin muu siipi tai vain heikosti vaaleampi. Takasiivet melko tumman harmaat.

Toukka 15 mm, vihreänharmaa; selkä hiukan tummempi; sivuselässä rivi mustia täpliä; nystyrät mustat. Pää, niska- ja peräkilpi mustat.

Kotelo 7,5–9,5 mm, kellertävä, harvoin vihertävä, myöhemmin ruskehtava; etusiivet tummanruskeat – mustat. Hengitysaukot tummat. Labrum päästään yleensä poikkipäinen. Leukarihmat ja yläleuka rajakkain. Tuntosarvet ja keskijalat suunnilleen yhtä pitkät. Anaali- ja genitaalialan väli verrattain hienopintarakenteinen, kohtalaisen kiiltävä. Peräpää selkä- ja vatsapuolelta tylppä, siinä 3 paria peräsukasia; selkäpuolen peräsukaset tyven läheltä lähes kulmikkaasti kaudaalisesti taipuneet. A10:n sivusukaset hienot, tyvestä tuskin paksuuntuneet.

Koiraan genitaalit samanlaiset kuin omenankehrääjäkoilla (Y. malinellus) ja sorvarinpensaankehrääjäkoilla (Y. cagnagella). Sociusten kärjessä yksi oka. Sacculus kapea, päästään haarautunut, vahvemmin sukasinen kuin tuomenkehrääjäkoilla (Y. evonymella). Saccus leveä, sen sivut lähes yhdensuuntaiset tai tasaisesti kärkeenpäin levenevä.

Naaraan etummaisten apofyysien dorsaalihaara lähes 1,5 kertaa pitempi kuin yhteinen varsi. Lamella postvaginaliksen kyhmy kapeampi kuin tuomenkehrääjäkoilla, puoliympyrämäisempi, pitempisukasinen.

Lentää heinä–elokuussa.

Toukka elo–kesäkuussa; talvehtii pienenä.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää pihlajalla (Sorbus aucuparia), oratuomella (Prunus spinosa) ja tylppöorapihlajalla (Crataegus monogyna). Muninta ravintokasvin nuorille oksille. Syksyllä toukat kuoriutuvat, mutta jäävät munankuoren sisään talvehtimaan. Kun ravintokasvin lehdet keväällä puhkeavat, jättävät toukat kuoren ja alkavat syödä lehteä. Pian toukat elävät yhdyskunnittain silkkisessä verkkokudoksessa.

Täysikasvuiset toukat koteloituvat yhdessä valkeisiin, sukkulamaisiin koppiin toukkien kudokseen.

Pensaikoissa, kallioilla, lehtoniityillä, lehti- ja sekametsissä, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Toll, S. 1941. Die Genitalien der europäischen "Hyponomeuta". Zeitschrift des Wiener Entomologen-Vereins 26: 170–176, [XVII–XX].

Ulenberg, S. A. 2009. Phylogeny of the Yponomeuta species (Lepidoptera, Yponomeutidae) and the history of their host plant associations. Tijdschrift voor Entomologie 152(2): 187–207.