Kastanjamiinaajakoi (kastanjamiinakoi) – Cameraria ohridella

Siipiväli 6–9,5 mm. Päälaki oranssinruskea, takaa harmahtavanvalkoinen. Otsa ja huulirihmat valkeahkot. Tuntosarvet vaalea- ja tummarenkaiset, kärjimmäinen 1/5 valkea. Keskiruumis punertavanruskea.

Etusiivet kiiltävän oranssinruskeat; kuviot hopeanvalkeat. Tyvijuomu lyhyt, joskus epäselvä. 1/4 ja 1/2 kohdissa poikkivyöt, jotka ovat ulkopuolelta tummareunaiset; muodostavat kulman keskisaran kohdalla. Etureunassa kaksi ja takareunassa kaksi hakastäplää, jotka ovat ulkopuolelta tummareunaiset. Ripsissä jakoviiru. Takasiivet harmaat.

Toukka nuorena lähes väritön; jokaisessa jaokkessa poikittaiset kilvet, selkäpuolelta ruskeat; pää lähes väritön. Kaksi viimeistä kehitysvaihetta paljon vahvempipigmenttiset.

Ensimmäiset havainnot Suomessa tehtiin Hankoniemeltä vuonna 2006. Laji on levinnyt Lounais-Suomeen (yli 50 havaintoa) ja sitä pidetään jo vakiintuneena lajina.

Laji löydettiin ensin Makedoniasta 1970-luvulla ja kuvattiin tieteelle uutena lajina 1986.  Aluksi sitä löydettiin vain Balkanilta, mutta jo vuonna 1989 se havaittiin Itävallasta. Sen jälkeen kastanjamiinaajakoi on levinnyt nopeasti ympäri Eurooppaa.

Lentää touko–kesäkuussa ja II sukupolvena heinä–elokuussa.

Toukka heinäkuussa ja syys–lokakuussa.

Kotelo telvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää hevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum). Koverre alkaa litteästä, soikeasta, hiukan helmiäishohtoisesta munankuoresta lehden yläpinnalla muutaman mm pituisena käytävänä päällysketossa, levenee sitten äkisti läiskäksi lehden yläpinnalla. Läiskä on pitkänomainen, voi olla halkaisijaltaan kolmekin senttiä, sijaitsee usein parin sivusuonen välissä; se on väriltään kanelinruskea, keskeltä tummempi. Uloste ei rakeina, kuten Phyllonorycter-lajeilla, vaan koostuu tervamaisesta aineksesta, joka peittää koverteen lattian. Yhdellä lehdellä voi olla useita kymmeniä koverteita. Puistojen hevoskastanjat ruskettuvat ja lehdet putoavat ennenaikaisesti.

Koteloituu koppaan koverteeseen. Kotelo talvehtii tässä kopassa maahan pudonneissa lehdissä.

Puistoissa, puutarhoissa.

Kastanjamiinaajakoi aiheuttaa pääosin esteettisiä haittoja lehtien ruskettuessa ja pudotessa kesällä. Puiden kasvuun tai elinvoimaan koilla ei ole vaikutusta. Se saattaa joskus syödä myös vaahteran lehtiä.

Pudonneet lehdet tulisi kerätä pois ja hävittää, koska kotelot ovat lehtien sisällä. Jos lehtiä ei kerätä, kastanjamiinaajakoit voivat kiusata puita vuodesta toiseen.

Ilmoita kastanjamiinaajakoihavaintosi portaalin havaintolomakkeella. Omalla pihallasi voit kerätä kesällä pudonneet hevoskastanjan lehdet ja hakettaa ne. Syksyiset lehdet voi kompostoida. Hakettaminen ja kompostointi ei tuhoa kaikkia koteloita, mutta vähentää aikuistuvien koiden määrää huomattavasti.

CABI Compendium

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Buszko, J. 2006. NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet – Cameraria ohridella. – Julk.: Online Database of the North European and Baltic Network on Invasive Alien Species – NOBANIS www.nobanis.org, Date of access 6/4/2017. 

Deschka, G. 1993. Die Miniermotte Cameraria ohridella Deschka & Dimic, eine Gefahr für die Roßkastanie Aesculus hippocastanum L. (Insecta, Lepidoptera, Lithocolletidae). Linzer biologische Beiträge 25(1): 141–148. 

Kaitila, J. 2007. Mystinen tuholaisperhonen kotiutui Suomeen. Lenninsiipi, Joulu 2007: 15.

Mutanen, M. et al. 2008. Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. Baptria 33(1): 6–22.