Virpapajumiinakoi – Phyllonorycter salicicolella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 6.5-9.0 mm. Päälaki kullanruskea tai ruskea. Tuntosarvien keskikolmannes valko- ja harmaarenkainen, tyvi ja kärkiosa valkeahkot, kärkijaoke musta. Keskiruumiissa häipyvä, vaalea keskijuova. Etusiivet kullanruskeat, hiukan kiiltävät; kuviot valkeat, joskus hyvin vaalean kellertävät. Tyvijuomu kapea, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa; taittuu ulko-osastaan kohti etureunaa. 1/3 kohdalla takareunassa kolmikulmainen täplä, joka ei ulotu tyvijuomuun. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. hakastäpläpari joskus yhtynyt muodostaen tylppä- tai suorakulmaisen poikkivyön. 3. ja 4. kostaalihakastäplät tavallisesti vähemmän selvät. Kärkitäplä pitkänomainen, mustahko. Takasiivet tummanharmaat.
Koiraan saccus lyhyt, nuijamainen. Oikea sivulämssä tavallisesti poikkipäinen.
Naaraan lamella antevaginalis lähes viisikulmion muotoinen ja yhtyy pitkänomaiseen VIII jaokkeeseen sen sivuilta lähtevillä lyhyillä haaroilla.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- virpapajumiinakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- MVL.31
- MVL.238