Kiiltopajumiinakoi – Phyllonorycter salictella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 6-10 mm. Päälaki ruskehtava, takaa kellertävänruskea. Keskiruumiissa vaalea keskijuova. Etusiivet heikosti kiiltävän okrat tai ruskehtavat, kärkikolmanneksesta tummempisirotteiset muodostaen pitkittäisen juovan; kuviot valkeat - kellertävänvalkeat. Tyvijuomu taipuu hiukan kohti etureunaa. Tyvisarakkeen takareunassa keskeltä laajentunut juova. Etureunassa 1-4 hakastäplää, jotka ovat tummareunaiset 3. ja 4. lukuunottamatta; takareunassa kaksi hakastäplää. Hakastäplät ensimmäistä paria lukuunottamatta usein epäselvät. Ensimmäinen hakastäpläpari ei yhdy toisiinsa, muodostaa terävän kulman ulospäin. Ripsien tyviviiru selvä. Takasiivet harmaat.
Koiraan vinculumin kärjessä hyvin pitkä ja kapea saccus.
Naaraan VIII jaoke hyvin lyhyt, sen selkäpuolella useita suomuja. Lamella antevaginalis jokseenkin puoliympyrämäinen tai viuhkamainen, sivuilta vahvasti kitinisoitunut.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kiiltopajumiinakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset