Kaakonmiinakoi Phyllonorycter gerasimowi

Yleiskuvaus

Siipiväli 7–9,5 mm. Pää edestä ruskea, takaa valkea. Otsa valkea; huulirihmat sisäsyrjästä valkeat, ulkosyrjästä mustahkot. Tuntosarvet yksivärisen vaalean harmaanruskeat. Keskiruumis vaalean kultaisen ruskeanoranssi, sivuilta valkea, takakärjen keskellä valkea laikku; siipikannet takaa leveälti valkeat. Jalat valkeahkot; etusääret yläpuolelta tummahkot, nilkat tummanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat heikompikuvioiset.

Etusiivet vaalean kultaisen ruskeanoranssit. Tyvijuomu valkea, melko suora, edestä mustareunainen, myös sen takareunan ulompi puolisko musta. Tyven valkea dorsaalijuova selvä, ei ulotu dorsaalihakastäpliin. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme valkeaa, mustareunaista hakastäplää. 1. kostaalihakastäplä lyhyt, kapea tai lähes kolmikulmainen, kärkeenpäin viisto, laajenee hienosti pitkin etureunaa tyveenpäin; 1. dorsaalihakastäplä pitkä ja leveä, ei kosketa muihin hakastäpliin. Toisen hakastäpläparin kärkien välissä sirotellusti joitakin mustia suomuja, jotka muodostavat mustan, siiven kärkeen ulottuvan juovan. Ripset vaalean harmaanbeesit, niissä yhtenäinen jakoviiru. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset vaaleammat.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Phyllonorycter gerasimowi
Auktorit
(M. Hering, 1930)
Yleiskieliset nimet
  • kaakonmiinakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58944
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Hyvin harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NT – Silmälläpidettävät
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Phyllonorycter gerasimowi
14 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • MVL.232
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset