Pujokovertajakoi Leucospilapteryx omissella

Yleiskuvaus

Siipiväli 6–9 mm. Pää ja otsa valkeahkot. Huulirihmat valkeat, keskijaokkeen kärki ja rengas kärkijaokkeen kärjen lähellä tumman harmaanruskeat. Tuntosarvet harmaanruskeat. Keskiruumis harmaanruskea. Etu- ja keskireidet ja -sääret tummanharmaat, nilkat valkeat; takareidet ja -sääret valkeat, jälkimmäisten päät harmaat; nilkat valkeat, jaokkeiden päät tummanharmaat. Takaruumis harmaanruskea.

Etusiivet valkeahkon harmaanruskeat, tumman harmaanruskeakehnäiset; kuviot valkeat, tumman harmaanruskeareunaiset: viisi juovamaista täplää etureunassa ja kaksi laikkua takareunassa. 4 ensimmäistä kostaalitäplää viistot, lähes tasavälein; viides siiven kärjessä, kulkee ulkoreunaan. Takareunan tyvellä valkea laikku, joka lähes koskettaa ensimmäistä kostaalitäplää, ja takareunan keskellä on pieni, valkea täplä toisen kostaalitäplän kärjen takapuolella, muodostaa tämän kanssa katkonaisen poikkivyön. Ripset takareunassa harmaat, kärjen ympärillä valkeahkot, niissä kaksi tummaa jakoviirua. Takasiivet harmaat, ripset vaaleammat. 

Toukka 5–6 mm, kalpean valkeahkonvihreä; suoli tummempi. Pää kellanruskea. Ennen koteloitumista toukka muuttuu oranssinpunaiseksi.

Kotelo 4,8 mm, vaaleanruskea. Pintarakenne hieno.

Elinkierto

Lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppupuolelle ja II sukupolvena heinäkuun lopulta syyskuun puoliväliin.

Toukka heinäkuussa ja elo–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Elintavat

Lentää myöhään iltapäivällä; tulee yöllä valolle.

Toukka elää pujolla (Artemisia vulgaris). Koverre lehden yläpinnan läiskä, joka on selvästi kellanoranssin sävyinen (vanhemmat koverteet muuttuvat ruskeiksi). Toukka reunustaa sisäpuolen runsaalla silkillä aiheuttaen koverteen kurtistumisen vahvasti ulospäin. Koverretta edeltää pitkä lehden alapinnan käytävä, joka kulkee pitkin keskisuonta tai lehden reunaa (mutta käytännössä näkymätön, koska lehden alapinta on tiheäkarvainen). Kun toukka on lähes täysikasvuinen, se alkaa syödä osia lehden yläpinnasta, jolloin vanhemmat koverteet näyttävät täplikkäiltä. Musta uloste on keskellä koverretta.

Koteloituu koverteen ulkopuolelle sameanokraan koppaan lehtikarikkeeseen.

Elinympäristö

Ruderaateilla, niityillä, pientareilla.

Ensisijainen
  • Iu – uuselinympäristöt
Toissijaiset
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
?

Viitteet

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kumata, T. 1965. On the Japanese species of the genus Leucospilapteryx Spuler, with description of a new species (Lepidoptera: Gracillariidae). Kontyû 33(2): 211–217.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1992. Über die Puppen der mitteleuropäischen Gracillariinae (Lepidoptera, Gracillariidae). Acta Societatis Zoologicae Bohemoslovacae 56(2): 131–158.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1864. The natural history of the Tineina. Volume VIII. Gracilaria. Part I. Ornix. Part I. John van Voorst, London. i–ix, 1–315, [I–V, I–III].

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0