Alpitikkukoi – Calybites phasianipennella

Siipiväli 8,5–10,5 mm. Pää kellertävänruskea. Huulirihmat ruskeat, kärkijaokkeen tyvi ja kärki vaaleammat. Tuntosarvet ruskeat, vaaleampirenkaiset. Keskiruumis kellertävänruskea. Takaruumis ruskehtavanharmaa.

Etusiivet tumman harmaanruskeat, niissä neljä okranvalkeaa, enemmän tai vähemmän purppuranmustahkoreunaista täplää: etureunassa 1/3 ja 3/4 kohdissa, sekä takareunassa 1/4 kohdassa ja keskellä. Etureunassa lähellä siiven kärkeä häipyvärajainen, okranruskea täplä. Täplät voivat joskus olla lähes kokonaan muuttuneet tummanruskeiksi tai pohjan värisiksi, mutta niiden mustahkot reunasuomut näkyvät. Ripset harmaat, siiven kärjessä harmaanruskeat. Takasiivet melko tumman harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 6 mm, samean vihertävänharmaa; suoli tummempi. Pää kellertävä, siinä neljä mustaa täplää; niskakilpi edestä kellertävä, siinä neljä mustaa täplää.

Kotelo 5,3 mm, mustanruskea, keskiruumiissa paikoin vaaleampia kuvioita. Otsan uloke puuttuu. Jaokkeen A7 vatsapuolella pitkittäisharjanteita. A9 ilman yksittäisiä piikkejä.

Lentää kesäkuun lopulta toukokuuhun kahtena sukupolvena; aikuinen talvehtii.

Toukka kesä–syyskuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää hierakoilla (Rumex), alvilla (Lysimachia) ja ukontattarilla (Persicaria). Koverre aluksi vaalea, myöhemmin ruskea, tavallisesti lehden alapinnan läiskä. Läiskää edeltää käytävä päällysketossa, mutta myöhempi läiskä saattaa tuhota sen. Silkki koverteen sisällä aiheuttaa jonkin verran sen taipumista ja taitteiden muodostumista. Punertavanruskea uloste kerääntyy koverteen nurkkaan. Vanhempi toukka jättää koverteen ja jatkaa syömistä lehdestä leikatusta suikaleesta tehdyn, silkillä paikalleen kiinnitetyn väljän kartion sisällä.

Koteloituu valkeahkoon koppaan tähän kartioon.

Rantaniityillä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1992. Über die Puppen der mitteleuropäischen Gracillariinae (Lepidoptera, Gracillariidae). Acta Societatis Zoologicae Bohemoslovacae 56(2): 131–158.

Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1864. The natural history of the Tineina. Volume VIII. Gracilaria. Part I. Ornix. Part I. John van Voorst, London. i–ix, 1–315, [I–V, I–III].