Kirjopussikas – Diplodoma laichartingella

Siipiväli 10–15 mm. Pää vaalean kellertävänokra. Etusiivet tumman harmaanruskeat, niissä joitakin valkeahkonkellertäviä täpliä ja poikkijuovia. Takareunassa keskikohdan sisäpuolella nelikulmainen, valkeahkonkellertävä dorsaalilaikku. Takasiivet tummanharmaat. Naaraan perävilla ruskeankeltaista.

Toukka samean valkeahko; pää vaaleanruskea; niskakilpi tummemman ruskea; meso- ja metathorax sivuilta ruskehtavansävyiset.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukan kehitys 2-vuotinen.

Lentää päivällä ja myös yöllä; tulee valolle.

Toukka elää jäkälillä, kuolleilla hyönteisillä, kuihtuneilla lehdillä ja muulla detrituksella. Toukkapussi 10–13 mm, poikkileikkaukseltaan kolmiomainen (nähtävissä pussin takapäästä); muodostuu kovasta sisäpussista ja pehmeästä ulkopussista, joka on päällystetty kaarnan- ja jäkälänpalasilla tai hyönteisten osilla, joskus myös pikkukivillä, pienillä kotilonkuorilla ym.

Toisen talvehtimisen jälkeen toukokuussa tai kesäkuun alussa toukka kutoo toukkapussin puun kuorenrakoon tai puun tyvelle, myös kiville tms. Sukupuolesta riippumatta pussi sijoitetaan aina matalalle lähelle maanpintaa.

Kuusimetsissä, metsänreunoilla, puistoissa, soilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Sauter, W. & Hättenschwiler, P. 2004. Zum System der paläarktischen Psychiden. 3. Teil: Bestimmungsschlüssel für die Säcke. Nota lepidopterologica 27(1): 59–69.

Viidalepp, J. & Remm, H. 1996. Eesti liblikate määraja. Valgus, Tallinn. 444, [XL] s.