Rusokantokääpäkoi – Agnathosia mendicella

Siipiväli 8–13 mm. Pää enemmän tai vähemmän kirkkaan ruosteenkeltainen. Keskiruumis mustahko, keskeltä kellanvalkea; siipikannet vaaleansekaiset.

Etusiivet ruskeanmustat, kellanvalkeasirotteiset; kuviot kellanvalkeat: kapea takareunajuova, joka ulottuu 1/2 kohdalle ja on edestä kuroutunut; keskikohdan ulkopuolella etureunassa nelikulmainen laikku, joka yhtyy joskus pieneen keskitäplään; takakulmassa ja etureunassa lähellä kärkeä vaihtelevan laajuiset laikut. Ripset kellanvalkeat, niissä selvä, musta jakoviiru. Takasiivet harmaanruskeat; ripset harmaat.

Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Toukka elo–kesäkuussa; talvehtii.

Lentää yöllä; tulee silloin tällöin valolle; tulee Synanthedon culiciformis -feromonille.

Toukka elää ainakin rusokantokäävällä (Fomitopsis rosea) ja sokkelokäävällä (Daedalea quercina), putkimaisessa kudoksessa kapeassa käytävässä käävän alapinnalla.

Vanhoissa metsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Komonen, A. & Mutanen, M. 1999. Agnathosia mendicellan (Tineidae) biologia ja levinneisyys Suomessa. Baptria 24(4): 201–207.

Petersen, G. 1961. Zur Identität und generischen Stellung von "Tinea mendicella Hb." und "Tinea piercella Bent." (Lepidoptera: Tineidae). Notulae Entomologicae XLI(3): 80–85.

Rebel, H. 1893. Beitrag zur Lepidopteren-Fauna Südtirols, insbesondere der Umgebung Bozens. Verhandlungen der Zoologisch-Botanischen Gesellschaft in Wien 42: 509–536.

Soors, J. & Muus, T. S. T. 2014. Agnathosia mendicella (Lepidoptera: Tineidae), nieuw voor de Belgische fauna. Phegea 42(4): 91–93.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.