Sinijäkäläkoi (siniaitokoi) Stenoptinea cyaneimarmorella

Yleiskuvaus

Siipiväli 12–14 mm. Pää okrankeltainen, päälaki oranssinruskea. Tuntosarvet 4/5 etusiiven pituudesta, ruskeanbeesit, mustanruskearenkaiset, tyven läheltä yksivärisen mustanruskeat. Keski- ja takaruumis etusiipien väriset.

Etusiivet okranruskeat, vaihtelevasti tummanruskea- ja mustahkopeitteiset. Siiven tyvi mustanruskea. Keskikohdan sisä- ja ulkopuolella epäselvät, tummemmat poikkivyöt — sisemmän kohdalla yksi mustahko suomutupsu, ulomman kohdalla kaksi, tyvipuolelta sameanvalkeahkot ja ulkopuolelta mustat. Lähes koko siipi sinertävänhopeakehnäinen. Ulomman suomutupsuparin ulkopuolella leveä, oranssinruskea subapikaaliala. Ulkopuoliskossa 3–4 sameanvalkeahkoa kostaalihakastäplää. Ripset okranruskeat, tyvestä täplikkäät, niissä selvä, tumma jakoviiru. Takasiivet harmaanruskeat.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä 91 havaintoa ?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Stenoptinea cyaneimarmorella
Auktorit
(Milliére, 1854)
Yleiskieliset nimet
  • sinijäkäläkoi (suomi)
  • plommonlavmal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58735
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Hyvin harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NT – Silmälläpidettävät
  • 2000 DD – Puutteellisesti tunnetut
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset