Sinijäkäläkoi (siniaitokoi) – Stenoptinea cyaneimarmorella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 12–14 mm. Pää okrankeltainen, päälaki oranssinruskea. Tuntosarvet 4/5 etusiiven pituudesta, ruskeanbeesit, mustanruskearenkaiset, tyven läheltä yksivärisen mustanruskeat. Keski- ja takaruumis etusiipien väriset.
Etusiivet okranruskeat, vaihtelevasti tummanruskea- ja mustahkopeitteiset. Siiven tyvi mustanruskea. Keskikohdan sisä- ja ulkopuolella epäselvät, tummemmat poikkivyöt — sisemmän kohdalla yksi mustahko suomutupsu, ulomman kohdalla kaksi, tyvipuolelta sameanvalkeahkot ja ulkopuolelta mustat. Lähes koko siipi sinertävänhopeakehnäinen. Ulomman suomutupsuparin ulkopuolella leveä, oranssinruskea subapikaaliala. Ulkopuoliskossa 3–4 sameanvalkeahkoa kostaalihakastäplää. Ripset okranruskeat, tyvestä täplikkäät, niissä selvä, tumma jakoviiru. Takasiivet harmaanruskeat.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.




- Yhteensä ruutua
- sinijäkäläkoi (suomi)
- plommonlavmal (ruotsi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- 2000 DD – Puutteellisesti tunnetut
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset