Kekokoi – Myrmecozela ochraceella

Siipiväli 13–18 mm. Pää tumman okrankeltainen. Tuntosarvet vaaleanruskeat, kellanharmaankiiltoiset, 3/4 etusiiven pituudesta. Keskiruumis okrankeltainen; siipikansien tyvet ruskehtavat. Takaruumis tummanharmaa, jaokkeiden reunat kellanharmaat, samoin perätupsu.

Etusiivet yksivärisen okrankeltaiset, etureuna tyvestä kapealti tummempi. Ripset yksiväriset, hiukan pohjaväriä vaaleammat. Takasiivet melko tumman harmaat; ripset harmahtavan okrankeltaiset.

Toukka valkeahkonkellertävä; pää kellertävänruskea, skleriittien reunat tummemmat.

Lentää kesäkuun lopulta elokuun alkuun.

Toukka elo–kesäkuussa.

Lentää iltahämäristä varhaiseen aamuun.

Toukka elää mustapäämuurahaisen (Formica uralensis) pesissä, silkkisessä käytävässä; syö orgaanista jätettä. Toukka syö koko talven ja kevään ajan.

Soilla, avoimilla suomaisilla paikoilla, kedoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Pelham-Clinton, E. C. 1985. Tineidae. Teoksessa: Heath, J. & Emmet, A. M. (toim.): Cossidae—Heliodinidae. The Moths and Butterflies of Great Britain and Ireland 2. Harley Books, Great Horkesley. S. 152–207.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1852. Die Schaben mit langen Kiefertastern. Linnaea Entomologica 6: 81–197.