Isotammikääpiökoi Stigmella svenssoni

Yleiskuvaus

Siipiväli 6–7 mm. Pää ruosteenvärinen – oranssi; kaulus ja silmälaput kellertävänvalkeat. Tuntosarvet ruskehtavat, niissä koiraalla 33–37 jaoketta, naaraalla 25–29. Keskiruumis pronssinruskea. Takaruumis tumman harmaanruskea, koiraalla kellertävä perätupsu.

Etusiivet karkeasuomuiset, pronssinruskeat, ulkosarakkeessa heikkoa purppuransävyä. Ripset ruskeat. Takasiivet vaaleanharmaat; koiraalla ei tuoksusuomuja (vrt. vesatammikääpiökoi (S. roborella)). Etusiipien alapinnalla ohut kerros suomuja, jotka muodostavat kalanruotokuvion.

Toukka keltainen; pää ruskea. Jaokkeessa A9 kaksi paria sukasia.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Stigmella svenssoni
Auktorit
(Johansson, 1971)
Yleiskieliset nimet
  • isotammikääpiökoi (suomi)
  • större ekdvärgmal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58603
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Hyvin harvinainen
Hallinnolliset lajitiedot
  • Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NT – Silmälläpidettävät
  • 2010 NT – Silmälläpidettävät
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset