Isotammikääpiökoi – Stigmella svenssoni
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 6–7 mm. Pää ruosteenvärinen – oranssi; kaulus ja silmälaput kellertävänvalkeat. Tuntosarvet ruskehtavat, niissä koiraalla 33–37 jaoketta, naaraalla 25–29. Keskiruumis pronssinruskea. Takaruumis tumman harmaanruskea, koiraalla kellertävä perätupsu.
Etusiivet karkeasuomuiset, pronssinruskeat, ulkosarakkeessa heikkoa purppuransävyä. Ripset ruskeat. Takasiivet vaaleanharmaat; koiraalla ei tuoksusuomuja (vrt. vesatammikääpiökoi (S. roborella)). Etusiipien alapinnalla ohut kerros suomuja, jotka muodostavat kalanruotokuvion.
Toukka keltainen; pää ruskea. Jaokkeessa A9 kaksi paria sukasia.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Havainnot Suomesta
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Suomesta yhteensä havaintoa ?
ruutua
Havaintojen lkm
- Yhteensä ruutua
Tietokortti
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Stigmella svenssoni
Auktorit
(Johansson, 1971)
Yleiskieliset nimet
- isotammikääpiökoi (suomi)
- större ekdvärgmal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58603
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
Hallinnolliset lajitiedot
Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ?
Uhanalaisuus Suomessa
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset
Taksonin tiedot koneluettavassa muodossa