Pikkupäistärkoi – Eriocrania cicatricella

Siipiväli 9–12 mm. Pää tumman harmaanruskea, seassa vaaleanharmaata. Tuntosarvet tummanruskeat, alle puolet etusiiven pituudesta.

Etusiivet vaalean kullankiiltoiset, niissä purppurankiiltoisia poikkijuovia ja täpliä, kärkiosan suonet purppurat. Tornaalilaikku melko epäselvä, kolmikulmainen, vaalean kullankiiltoinen, ei ulotu siiven keskikohtaan. Siipiripset vaaleanhramaat. Takasiivet ruskehtavanharmaat, kärjestä purppuransävyiset.

Toukka valkeahko; pää valkeahko, heikosti kitinisoitunut, vain suuosat vaaleanruskeat. Jaokkeissa A3–A8 pienet ulkonemat keskellä.

Koiraan uncuksen liuskat lyhyet ja paksut. 9. jaokkeen etureunan apofyysit lyhyet; takareunan keskellä oleva kohouma matala ja pyöristynyt.

Naaraan vaginaaliskleriitti kaksiosainen. 5. sterniitin sensoriumit ovaalit ja hiukan suuremmat kuin 4. sterniitin lähes nelikulmaiset sensoriumit.

Lentää huhti–toukokuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa.

Kotelo talvehtii.

Lepää puunrungoilla; lentää auringonpaisteessa puiden ympärillä. Tulee yöllä silloin tällöin valolle.

Toukka elää koivuilla (Betula), kovertaa lehtiä. Muninta silmuihin. Alkukäytävä lehden reunassa, mutta myöhempi läiskä voi peittää sen. Usein 2 tai 3 toukkaa lehdessä, jokaisella oma koverre, mutta ne pian yhtyvät yhdeksi suureksi koverteeksi, joka voi peittää koko lehden.

Koteloituu lujaan, silkkiseen koppaan maahan.

Koivua kasvavilla paikoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Kurz, M. 2016. Die Schmetterlinge des Landes Salzburg – Teil II: Die nicht-ditrysischen Lepidoptera (Insecta: Lepidoptera). Monografien Entomologie Lepidoptera 31: 1–206.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.