Kolmiopäistärkoi – Eriocrania salopiella

Siipiväli 9–12 mm. Pää harmahtavanokra. Tuntosarvet tummanruskeat, puolet etusiipien pituudesta.

Etusiivet vaalean kullankiiltoiset, niissä purppurankiiltoista riipustetta ja joskus osittain peitettä; suonet kärkiosassa purppurat. Tornaalilaikku selvä, kolmikulmainen, pohjan värinen. Etureunassa 3/5 kohdalla epäselvä, vaalea täplä. Siipiripset purppuranharmaat, takakulmassa okranvalkeat. Takasiivet ruskehtavanharmaat, kärjestä purppuransävyiset.

Toukka valkeahko; pää vaaleanruskea, suuosat tummemmat; prothoraxin etureuna ruskehtava.

Koiraan uncuksen liuskat ulospäin taipuneet ja leveälti erillään. 9. jaokkeen takareunan kohouma puolisuunnikasmainen; etureunan apofyysit lähes yhtä pitkät kuin pähkinäpäistärkoilla (E. chrysolepidella).

Lentää huhti–toukokuussa.

Toukka touko–kesäkuussa.

Kotelo talvehtii.

Lepää puunrungoilla; lentää auringonpaisteessa puiden ympärillä. Tulee yöllä silloin tällöin valolle.

Toukka elää koivuilla (Betula), kovertaa läiskäkoverteita lehtiin. Alkukäytävä lehden keskiosassa, etäällä lehden reunasta, lähes täynnä mustaa ulostetta, pian muuttuu läiskäkoverteeksi, joka usein peittää koko lehden syrjän. Alkukäytävä tavallisesti alkaa yhdeltä puolelta, ylittää keskisuonen ja jatkuu tämän toisella puolella. Läiskämiinassa uloste on spagettimaisina säikeinä.

Koteloituu lujaan koppaan maahan tai karikkeeseen.

Kuusimetsissä, joissa kasvaa seassa koivuja.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Kurz, M. 2016. Die Schmetterlinge des Landes Salzburg – Teil II: Die nicht-ditrysischen Lepidoptera (Insecta: Lepidoptera). Monografien Entomologie Lepidoptera 31: 1–206.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.