Loistopäistärkoi – Eriocrania sparrmannella

Siipiväli 9–12 mm. Pää vaaleanharmaa, hiukan tummakehnäinen. Tuntosarvet tummanruskeat, noin puolet etusiipien pituudesta.

Etusiivet vaalean kullankiiltoiset, niissä epäsäännöllisisä, sinisen- ja purppurankiiltoisia poikkijuovia. Tornaalilaikku kolmikulmainen, vaalean kullankiiltoinen, ulottuu siiven keskikohtaan. Siipiripset harmaat, niissä heikkoja, okranvalkeita juovia. Takasiivet tummahkon ruskehtavanharmaat, kärjestä purppuransävyiset.

Toukka valkeahko. Pää ruskea; prothoraxin etureunassa pieniä, ruskehtavia kohotäpliä.

Koiraan uncuksen liuskat selvästi ulospäin taipuneet. 9. jaokkeen takareuna keskeltä kovera; etureunan apofyysit kohtalaisen pitkät ja leveälti erillään.

Naaraan 4. sterniitin sensoriumit ovaalit ja paljon suuremmat kuin 5. sterniitin.

Lentää huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun.

Toukka touko–heinäkuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää päivällä auringonpaisteessa; tulee yöllä silloin tällöin valolle.

Toukka elää koivuilla (Betula), kovertaa lehtiä. Alkukäytävä lehden keskiosassa, etäällä lehden reunasta, lähes täynnä mustaa ulostetta, myöhemmin muuttuu läiskäkoverteeksi, joka tavallisesti peittää alkukäytävän. Siitä huolimatta jälkimmäinen jää selvästi näkyviin. Läiskämiinassa uloste on spagettimaisina säikeinä.

Koteloituu lujaan, silkkiseen koppaan maahan.

Koivua kasvavilla hakamailla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar—säckspinnare / Lepidoptera: Micropterigidae—Psychidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s.

Kurz, M. 2016. Die Schmetterlinge des Landes Salzburg – Teil II: Die nicht-ditrysischen Lepidoptera (Insecta: Lepidoptera). Monografien Entomologie Lepidoptera 31: 1–206.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.