Täplärapu – Pacifastacus leniusculus

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Täplärapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Lähtökohtaisesti haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Täpläravulle on kuitenkin laadittu hallintasuunnitelma, jonka perusteella täplärapukantojen hyödyntämistä ja kauppaa voidaan jatkaa, mutta niitä ei enää saa viljellä tai istuttaa luonnonvesiin, eikä niitä ei saa missään tilanteessa lyhytaikaisestikaan sumputtaa pyyntialueensa ulkopuolella. Täplärapujen hallintasuunnitelma ja täplärapuihin liittyvät säädökset ja yksityiskohtaiset ohjeistukset löytyvät Kansallisesta rapustrategiasta vuosille 2023-2032.

Täplärapu kaventaa alkuperäisen jokiravun elinmahdollisuuksia kilpailulla sekä etenkin levittämällä ja ylläpitämällä rapuruttoa. Täplärapu on useimmiten PsI-tyypin rapuruton kantaja. Täpläravun leviäminen johtaa jokirapukantojen tuhoutumiseen ja siten jo nyt erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin edelleen jatkuvaan harvinaistumiseen. Jokirapu on täplärapua paremmin sopeutunut pohjoisiin oloihin, pienjärviin ja virtavesiin, joten uusista istutuksista on raputalouden kannalta pääsääntöisesti vain haittaa. Täpläravulle hyvin soveltuviin vesiin sitä on jo istutettu. Täpläravun on sanottu kaivamisellaan vaikuttavan esimerkiksi jokipenkkoihin tai altaiden rakenteisiin, mutta enimmäkseen laji esiintyy meillä kovapohjaisilla alueilla järvissä hakien suojapaikkansa kivikoista eikä mainittavia kaivuuhaittoja ole toistaiseksi esiintynyt. Täpläravut voivat myös hankaloittaa verkkokalastusta. Toistaiseksi merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalakantoihin tai muuhun vesieliöstöön ei ole havaittu, mutta tihentyessään ja levittäytyessään täpläravut voivat ainakin paikallisesti heikentää etenkin hidasliikkeisten pohjaeläinten kantoja, uposkasvien kasvustoja ja kalojen lisääntymistulosta.

Hyödyt

Talouden ja virkistyksen kannalta täpläravun piti olla lähtökohtaisesti hyödyllinen. Sitä piti istuttaa vain vesiin, joista jokirapu oli rapuruton seurauksena ollut pysyvästi poissa tai harvalukuisena täysin tuottamaton. Satojen luvattomien siirtojen johdosta täplärapu on kuitenkin levinnyt laajalti ympäri Suomen, levittänyt rapuruttoa ja siten välillisesti tuhonnut mahdollisesti jopa satoja jokirapukantoja. Mittavien täplärapuistutusten ansiosta Suomen rapusaalis nousi 2000-luvulla noin kolmanneksen edeltäviin vuosikymmeniin verrattuna, mutta 2010-luvulla rapusaalis on taas ollut keskimäärin samalla tasolla kuin 1990-luvulla ennen mittavia täplärapuistutuksia. On mahdollista, että täplärapusaaliit vielä kasvavat nykyisestä, mutta voi myös olla, että saalis jää nykytasolle ja 2000-luvun huippusaaliit olivat vain seurausta tyhjään ekolokeroon päässeen uuden lajin aluksi poikkeuksellisen runsaista ravintoresursseista. Täplärapu on palauttanut ravustuksen Etelä-Suomen suurille järville, mutta samanaikaisesti se on hävittänyt laajalti jokirapukantoja pienjärviltä. Täpläravuista on siis ollut hyötyä osalle väestöä ja toisille haittaa. Ehkä merkittävin hyöty siitä on ollut suurten järvien kaupalliselle kalastukselle, sillä se on tuonut lisäansiota kalastuksellisesti heikon loppukesän ja alkusyksyn ajalle.

Täplärapukantojen hallinta ja leviämisen ehkäiseminen

Täpläravun hävittämiskeinoja on jonkun verran tutkittu, mutta lajille erityistä, muiden vesieliöiden suhteen vaaratonta hävittämiskeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt. . Vuonna 2020 on käynnistynyt kokeilut täplärapujen hävittämiseksi isohkosta joesta ja 300 ha järvestä tehopyynnin avulla. Lisää vastaavia kokeiluja on käynnistymässä, joten viimeistään vuosikymmenen jälkipuoliskolla tiedetään, onnistuuko täplärapujen hävittäminen pyytämällä muualtakin kuin pienvesistä. Vaikka hävittäminen ei onnistuisikaan kohtuullisin ponnistuksin, voidaan tehopyynnillä ainakin hillitä kannan kasvua ja levittäytymistä. Täplärapujen omatoimisen leviämisen estämiseksi lienee myös mahdollista rakentaa este, joka estää rapujen nousun ylävirtaan, mutta mahdollistaa silti vaelluskalojen läpikulun. Kesällä 2021 käynnistynee ensimmäinen tällainen kokeilu Suomessa.

Tärkein keino vähentää täpläravun aiheuttamia haittoja on estää sen leviämistä uusiin vesiin ja rajoittaa leviämistä myös nykyisten vesistöjen sisällä. Siksi lajin siirtäminen uusiin vesiin tai edes samassa vesistössä uusille alueille on kiellettyä.

Rapujen pyynti

Täplärapuja pyydystetään yleisimmin rapumerroilla. Ravustamiseen vaaditaan valtion kalastuksenhoitomaksun suorittaminen ja paikallisen vesialueen omistajan lupa (osakaskunta tai kalastuskunta). Rapuja ei saa pyytää niiden rauhoitusaikana, 1.11.–21.7. klo 12. Ravuille ei ole lakisääteistä alamittaa, mutta vesialuekohtaisesti sellaisia yleisesti säädetään. Kauppaa käydään useimmiten yli 10 cm:n pituisilla ravuilla, mikä on vanha alamittaraja.

Täplärapuvesissä käytettyjä ravustus- ja muita pyyntivälineitä ei tule siirtää käyttöön muille vesille rapuruton leviämisvaaran vuoksi. Mikäli tämä on syystä tai toisesta välttämätöntä, kaikki välineistö on desinfioitava huolellisesti ennen käyttöä uudessa vesistössä. Myös syöttikalat tulee pyytää samalta vesialueelta mistä ravustetaan tai ne on pakastettava ennen käyttöä (-20°C kolmen vuorokauden ajan).

En siirtele täplärapuja uusiin vesiin enkä sumputa niitä muualla kuin pyyntiveden siinä osassa, josta ne on pyydetty.

En siirrä ravun- tai kalanpyydyksiä rapuvedestä toiseen luonnonveteen desinfioimatta niitä ensin perusteellisesti.

Veneiden pilssivedet tyhjennän kunnolla ennen vesistöstä toiseen siirtymistä.

Täplärapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla. Suomessa istutukset kaikkiin vesiin - myös nykyisiin täplärapuvesiin - sekä täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.