Espanjansiruetana – Arion vulgaris

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Espanjansiruetana on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Nykytutkimuksen mukaan espanjansiruetana voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi niihin liittyvän tautiriskin vuoksi ne voivat myös aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Siksi kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee espanjansiruetanaa. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. 

Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Etana voi liikkua jopa 50 metriä yössä, ja se syö yleensä oman painonsa verran (10 g) vuorokaudessa.

Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Ilmastonmuutos lisää populaatioiden kokoa ja näin myös lajin vahingollisuutta pohjoisilla viljelyalueilla, ja aiheuttaa edelleen lisääntyvän kasvintuotantoriskin. Muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että espanjansiruetana voi risteytyä muiden etanoiden kanssa aiheuttaen näin haittaa myös alkuperäisille lajeille. Lisäksi espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria), jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Ruotsin eläinlääketieteellisellä laitoksella (SVA) on todettu, että espanjansiruetana voi toimia väli-isäntänä ns. sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum), joka on haitallinen koiraeläimille.

Useimmissa tapauksissa etanan leviämistä on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20–30 munaa ja jatkaa munintaansa pitkin kesää ja syksyä juuri kosteiden kausien aikaan. Sukukypsät etanat olisi siis syytä tuhota heti keväällä ja aina ennen munintaa.

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään esimerkiksi grillipihtejä apuna käyttäen, jolloin säästytään espanjansiruetanoiden liimamaisen tarttuvalta limalta. Infektioriskin (listeria, E.coli) vuoksi etanoita käsiteltäessä on syytä käyttää kertakäyttökäsineitä. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät.

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja luultavasti kyky tuntea kipua. Koska eläinsuojelulain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, espanjansiruetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Tehokkaita ja suositeltavia lopetustapoja ovat etanan pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki tai etanan pään murskaaminen riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla niin, että isku on mahdollisimman tehokas.  Suositeltava tapa on myös etanan tainnutus miedossa (5 %) ja lopetus vahvassa alkoholiliuoksessa (esimerkiksi denaturoitu sprii, etanolipitoisuus yli 80 %). Etanoita voi lopettaa myös rapujen tapaan pudottamalla ne yksitellen kiehuvaan veteen, jolloin veden tulee kiehua voimakkaasti koko ajan.  Vaihtoehtoisesti voi etanoiden päälle kaataa runsaasti (vähintään kaksinkertainen määrä) kiehuvaa vettä. Etanoiden lopettamiseen on käytetty myös 10 % väkiviinaetikkaliuosta tai pakastamista, mutta niitä ei suositella käytettäväksi. Suolaa tai muita heikosti tehoavia myrkkyjä ei tule käyttää. Etanoita ei myöskään saa haudata elävältä, eikä leikata poikittain, sillä silloin etupää voi jäädä henkiin. Kuolleet etanat on syytä toimittaa hyvin pakattuna sekajätteen mukana poltettavaksi.

Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveilta viljelysmailla, puutarhassa ja kasvihuoneessa on saatavilla rautafosfaattivalmisteita ja biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja myös kuluttajakäyttöön.

Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi paikan päällä. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle. Alueella on syytä käyttää myös rautafosfaattivalmistetta.

Espanjansiruetanan erittämä lima suojaa sitä pedoilta. Lajin luontaisia vihollisia ovat mm. kovakuoriaisiin kuuluvat maakiitäjäiset, sukkulamadot, siilit, mäyrät, muutamat linnut (rastaat, sinisorsa, ankat).

Espanjansiruetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita.

Jos alueelta on tavattu espanjansiruetanaa, nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä poistaa, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja.

Kompostin päälle ripotellaan kalkkia, joka imee etanoista veden. Kompostin kalkitseminen on syytä rajoittaa vain espanjansiruetanan torjuntaan, sillä kalkki haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa. Avokomposteja on myös syytä välttää. 

Espanjansiruetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää espanjansiruetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.