Lehtoruuniyökkönen – Xestia stigmatica

Siipiväli 37–44 mm. Pää ja keskiruumis punaruskeat, harmaansekaiset. Huulirihmat sivuilta tummemmat, paitsi kärjestä. Takaruumis okranruskea, alta ruosteenpunaisen sävyinen.

Etusiivet punaruskeat, laajalti purppurapeitteiset. Tyvipoikkiviiru kaksinkertainen, hajonnut mustiksi pilkuiksi, ei ulotu takareunaan; sisempi poikkiviiru kaksinkertainen, siinä etureunassa ruskeanmusta täplä, reunustaa rengastäplää tyvipuolelta ja taipuu cubituksen kohdalla viistosti ulospäin takareunaan; ulompi poikkiviiru kaksinkertainen, heikosti taipunut, hyvin heikosti hampaallinen. Yökköstäplät vaaleareunaiset; keilatäplä epäselvä. Rengastäplä edestä avoin; keskisarka ruskeanmusta rengastäplän ja sisemmän poikkiviirun välistä muodostaen kolmion, sekä rengas- ja munuaistäplän välistä muodostaen neliön. Keskivarjo viisto varjo keskisaran takakulmasta takareunaan. Aaltoviiru vahvasti sahahampainen, sen sisäpuolella tumma varjo, joka lähes täyttää ulkosarakkeen sisäosan. Ulkoreunajuova hieno, aaltoileva. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset kellanharmaat, niissä tumma jakoviiru.

Toukka 35–40 mm, punertavanruskea tai tummanruskea; selkä- ja sivuselkäjuova vaaleanokrat tai vihertävät, joskus epäselvät, sivuselkäjuova jaokkeissa A6–A9 yläpuolelta tavallisesti tummien kiilojen reunustama; sivujuova vaaleanokra; A9:ssä vaalea palkki. Pää ruskea, tummempikuvioinen.

Kotelon otsa ilman kyhmyä. Huulirihmat näkyvät. Imukärsä on pitempi kuin etujalat, mutta ei ylitä jaokkeen A4 takareunaa. Etureidet näkyvissä. Etujalat tuntosarvien kanssa rajakkain. Takaruumiin hengitysaukot kapeat. Jaokkeissa A5–A8 ei piikkejä. Kremaster verrattain suipon pyöristynyt; sukaset eivät koukkumaiset, D2:ien lisäksi kremasterissa on vielä L1:t, molemmat verrattain pitkät, lähtevät sen kulmista.