Vaskitatti – Aureoboletus projectellus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Tatiksi keskikoinen ja pitkäjalkainen. Lakki on 4–14,5 cm leveä, oranssi–punaruskea, usein reunasta vaaleampi, tahmeahko; pintakelmu ulottuu hieman reunan yli eli ”roikkuu” (tästä nimi ”projectellus”), ei käänny pillistön puolelle. Pillistö on keltainen – vihertävän keltainen, harvoin rikottaessa pillistöstä sinistyvä; pillien suuaukot pienehköjä ja sokkeloisia. Malto on lakissa valkoista tai hieman ruskehtavaa, joskus paikoin punertavaa ja maultaan mietoa tai hieman sitruunaista. Jalka on 6–17 cm pitkä, 1–3 cm paksu, kellanruskehtava, latvasta vaaleankellertävä, tyveen tummuva, pitkä, hoikka, tyveen levenevä jakauttaaltaan vaalean kellanruskea–punaruskeaharjuinen tai löyhästi verkkoinen; verkko selvästi kohokuvioinen. Malto on jalassa vaaleankeltaista.
Ekologia: kasvaa erityisesti hiekkapohjaisilla kuivilla kankailla mäntyjen (Pinus) juurisienenä.
Näköislajit: vaskitatti on varsin helposti tunnistettava tattilaji. Se saattaa äkkiseltään muistuttaa herkkutatteja, joilla jalanverkkokuvio on kuitenkin valkoista, tiheässä ja jalan pinnan tasalla. Hyvin harvinainen kultatatti (Aureoboletus gentilis) eroaa vaskitatista pienen kokonsa, kullankeltaisten pilliensä, limaisen lakkinsa sekä sileänja limaisen jalkansa perusteella. Kultatatti kasvaa hyvin toisenlaisessa ympäristössä, lehtimetsissä pyökin jatammen seurassa (esim. Issakainen & Vauras 2008).
Kuvaustekstin laatijat:
Tea von Bonsdorff 30.9.2023

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.




- Yhteensä ruutua
- vaskitatti (suomi)
- ribbsopp (ruotsi)
- Tea von Bonsdorff