Kalvasvenhokas – Nola estonica

Siipiväli 15–19 mm. Pää ja keskiruumis valkeat.

Etusiivet valkeat. Keskisaran etureunassa kolme pystyjen suomujen tupsua, joista kahdessa ulommassa aina tummia suomuja, sisin joskus kokonaan valkea. Tyvisarakkeen etureunassa ruskea täplä, joka voi puuttua. Sisempi poikkiviiru, jos olemassa, tavallisesti ruskea, harvoin musta, särmikäs, muodostaa epäsäännöllisen mutkan ulospäin; etureunassa sen tyvipuolella joskus suuri, ruskea laikku. Keskivarjo puuttuu. Ulompi poikkiviiru ruskea, harvoin musta, taittuu etureunan lähellä jyrkästi tyveenpäin, siitä takareunaan lähes suora, siinä suonien kohdalla selvät, tummemmat pilkut, sen sisäpuolella joskus vaaleanruskea poikkivyö. Aaltoviiru vaaleanruskea–vaaleanharmaa, aaltoileva, joskus puuttuu. Ulkoreunajuova vaaleanruskea–vaaleanharmaa, joskus heikko, joskus katkonainen. Ripset valkeat tai vaaleat. Kuviot usein vähentyneet, joskus näkyvissä vain joitakin tummia suomuja suomutupsuissa, sekä rivinä pieniä, tummia pilkkuja ulomman poikkiviirun kohdalla. Takasiivet valkeat, etureuna vaaleanharmaa; tummemmilla yksilöillä tummenevat asteittain ulkosarakkeen vaaleanharmaaksi; keskitäplä hyvin heikko; ulkoreunajuova vaaleanharmaa, katkonainen, joskus tuskin näkyvä, ripset valkeat tai vaaleat.

Muistuttaa rämevenhokasta (N. aerugula), joka on tavallisesti paljon tummempi – myös kaikkein vaaleimmat yksilöt ovat pohjaväriltään hiukan kellertäviä, eivät puhtaan valkeita, kuten kalvasvenhokas. Vaikka ulompi poikkiviiru rämevenhokkaalla on joskus lähes yhtä suora kuin kalvasvenhokkaalla, se ei ole selvästi tummempi suonien kohdalla, eikä jakautunut riviksi pilkkuja. Takasiivet rämevenhokkaalla ovat lähes yksiväriset ja tummemmat kuin kalvasvenhokkaalla.

Koiraan vinculum pitempi kuin rämevenhokkaalla (N. aerugula); saccus lyhyt, hyvin leveä, pyöreäkärkinen. 8. tergiitin etureunassa kapeat ulokkeet, jotka ovat etäällä toisistaan.

Naaraan ductus bursaen kitinisoitunut takaosa pituuttaan leveämpi. Corpus bursaessa vain yksi ventrolateraalinen signum, joka muodostaa selvän, kapean, sisäänpäin suuntautuneen oan.

Lentää heinäkuussa ja elokuun alussa; osittainen II sukupolvi syyskuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Kehitysvaiheet tuntemattomat.

Kuivilla niityillä, metsänreunoilla.

Õunap, E. et al. 2021. Description of Nola estonica sp. nov., with comparison to N. aerugula and N. atomosa stat. rev. (Lepidoptera, Nolidae, Nolinae). Zootaxa 5082(5): 401–424.