Pronssiperä – Euproctis chrysorrhoea
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 28–32 mm, ♀ 32–37 mm. Naaras on hiukan suurempi ja vantterampi kuin koiras. Tuntosarvien siima valkea, kampahampaat kellanruskeat. Pää ja keskiruumis valkeat. Takaruumis selkäpuolelta tumman punaruskea–tummanruskea, joskus kellertävämmän ruskea. Naaraan peräpäässä runsaasti kullanruskeaa villakarvaa.
Siivet valkeat, heikosti silkinkiiltoiset, joskus kellertävänvivahteiset. Etusiipien takakulmassa ja ulkosarakkeessa joskus yksi tai useampi pienehkö, musta pilkku, varsin usein koiraalla.
Muna pallomainen, heikosti litistynyt, kiiltävän harmaanruskehtava.
Toukka 38–42 mm, tummanruskea–mustanharmaa, melko selvästi vaaleanoroinen; sivuselässä rivi valkeita, selviä laikkuja, jotka muodostavat katkonaisen sivuselkäjuovan. Selkäjuova kaksinkertainen, muodostuu oranssinpunaisista laikuista; Selässä jaokkeissa A6 ja A7 silmäänpistävät, punaiset, kohollaan olevat rauhasaukot. Karvoitus tummanharmaata ja punertavanruskeaa, kulkee ± rengasmaisesti jaoka jaokkeessa. Pää ruskehtava.
Kotelo vanttera, 14–16 mm, ruskeanmusta, vaaleasukasinen. Kremaster leveä, litteä, siinä joitakin koukkumaisia sukasia.
Tunnistaminen
Muistuttaa kultaperää (Sphrageidus similis), jolla ainakin takaruumiin tyvipuolisko on valkea ja peräpää kullankeltainen–kellanruskea, ja varsinkin koiraalla etusiipien takakulmassa hiukan suurempi, harmaa täplä.
Elinkierto
Lentää kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.
Toukka syys–kesäkuussa; talvehtii keskenkasvuisena.
Elintavat
Lentää iltahämärissä ja yöllä; tulee valolle, naaraat harvemmin.
Toukka elää Pohjolassa enimmäkseen puuvartisilla ruusukasveilla, kuten orapihlajilla (Crataegus), oratuomella (Prunus spinosa), pihlajalla (Sorbus aucuparia), omenapuulla (Malus domestica) ja päärynällä (Pyrus communis), mutta myös tammella (Quercus robur) ja pajuilla (Salix).
Koteloituu löyhään, läpikuultavaan kudokseen yhteenkudottujen lehtien väliin.
Elinympäristö
Puutarhoissa, lehtimetsissä.
Viitteet
Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.
Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118 s.
Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.
Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.
Strand, E. 1910–1911. Family: Lymantriidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 109–141.