Nutria (rämemajava) – Myocastor coypus

Alkuperä, istutukset, kannan kasvu ja levinneisyys Euroopassa

Nutria on kotoisin Etelä-Amerikasta 23. leveyspiirin eteläpuolelta. Sitä esiintyy Brasiliassa, Paraguayssa, Uruguayssa, Boliviassa, Argentiinassa ja Chilessä. Se on levinnyt pääosin tarhakarkulaisena turkistarhoilta Eurooppaan, Itä-Afrikkaan, Pohjois-Amerikkaan ja Pohjois-Aasiaan.

Nutrioita tuotiin Ranskaan turkistarhoille jo vuonna 1882. Myöhemmin (1926–1967) niitä tuotiin moniin muihinkin Euroopan maihin turkistarhausta varten. Monet karkasivat tarhoilta mutta niitä päästettiin myös tarkoituksella luontoon, jotta saataisiin uusi riistaeläin tai jotta ne tuhoaisivat vesikasvustoa eli estäisivät vesistöjen umpeenkasvua. Ainakin Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa, Englannissa, Saksassa, Italiassa ja Itävallassa nutrioita oli jo 1930-luvulla.

Nutrioita on tai on ollut seuraavissa Euroopan maissa (EU:hun kuulumattomat maat suluissa): Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Latvia, Luxemburg, (Norja), Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, (Sveitsi), Tanska, Tšekki, Unkari ja (Venäjä). Se on hävinnyt ainakin Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Irlannista, Iso-Britanniasta ja Espanjasta. Englannista se hävitettiin tehokkaalla pyynnillä vuonna 1989.  

Vuonna 2022 nutriasta on tehty yksittäisiä havaintoja ainakin Tanskassa, Irlannissa, Unkarissa ja Luxemburgissa.

Uusilla alueilla nutria sopeutui vesistöjen äärelle sekä kosteikoille, soille ja rämeille ja muodosti nopeasti pysyviä kantoja. Kannan tiheys voi olla jopa > 20 yksilöä/ha. Sekä naaraat että urokset levittäytyvät ja voivat kulkea jopa 40–50 km etsiessään sopivaa elinpiiriä, joten nutria voi ilmestyä nopeasti uusille alueille. Kaikilla paikoilla se ei kuitenkaan menestynyt vaan hävisi luonnosta. Syynä olivat usein kovat talvet. Useimmissa Länsi-Euroopan maissa nutriaa pidetään tuhoeläimenä, kun taas Itä-Euroopan maissa sitä pidetään arvokkaana riistaeläimenä turkin takia.

Leviämisreitit ja sopeutuminen Suomeen

Suomeen nutrioita tuotiin tiettävästi 1960-luvulla ja niitä nähtiin tarhakarkulaisina luonnossa ainakin 1990-luvulla Turun lähistöllä, missä tiettävästi havaittiin jopa poikue. Nykyisin niitä ei maassamme ole, eikä niitä enää tarhata. Suomen oloissa nutria ei menesty luonnossa, koska se ei kestä ankaria talvia. Lähimmät esiintymät ovat nykyisin Puolassa, missä niitä pidetään puolivilleinä lammikoissa turkin takia. Puolassa on kuitenkin myös luonnonkanta. Sen levittäytyminen pohjoisemmaksi ja Suomeen on hyvin epätodennäköistä. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin edesauttaa leviämistä kohti Baltiaa.