Kani (kaniini, villikaniini) – Oryctolagus cuniculus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
- Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s.
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Ensimmäiset havainnot talven kestäneistä kaneista tehtiin 1980-luvulla Helsingissä. 2000-luvun vaihteessa ne lähtivät levittäytymään eri puolille kaupunkia, ja kanta kasvoi räjähdysmäisesti. Villikanista on haittaa tällä hetkellä ainakin pääkaupunkiseudun kunnissa, Turussa, Vaasassa, Tuusulassa ja Mäntyharjulla.
Laji levittäytyy mahdollisesti edelleen Etelä- ja Lounais-Suomeen, ja leviäminen painottuu rakennetuille alueille. Metsäalueet ovat villikanille vähemmän suotuisia alueita suuremman petovaaran takia. Villikanikannat saavat edelleen lisäystä vapaaksi päästetyistä lemmikkikaneista.
Kuvaustekstin laatijat:
Petri Nummi (Helsingin yliopisto) 2017.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja