Gyrodactylus salaris
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Rimaila-Pärnänen, E. & Wiklund, T. 1987. Gyrodactylus salaris -loismadon levinneisyydestä makeanveden kalanviljelylaitoksissamme. - Suomen Eläinlääkärilehti 93:506-507.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Lohiloista tavataan luontaisesti Itämereen laskevissa vesistöissä, joiden kalakannoille on kehittynyt vastustuskyky loisen massiivista lisääntymistä vastaan. Atlanttiin laskevien jokien kaloilla vastaavaa vastustuskysyä ei ole ja siksi loinen on näihin jokiin levitessään ollut hyvin haitallinen.
G. salaris -tartunta luokitellaan lainsäädännössä vastustettavaksi, valvottavaksi eläintaudiksi Jäämereen laskevien jokien vesistössä (=suoja-alue). Muualla maassa tartunta luokitellaan ilmoitettavaksi eläintaudiksi. Elävien kalojen ja desinfioimattoman mädin siirtäminen muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelle on kielletty. Muilta vesistöalueilta suoja-alueen vesistöjen alueelle tuotavien veneiden ja kalastusvälineiden ym. tulee olla täysin kuivatut tai desinfioidut ennen niiden käyttämistä suoja-alueella.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja