Oliiviselkäorava – Callosciurus erythraeus

Oliiviselkäoravan alkuperäinen levinneisyys kattaa Keski- ja Etelä-Kiinan, Bangladeshin, Koillis-Intian, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Vietnamin, itäisen Kambutsean aina Malesian niemimaahan ja Taiwaniin. Lajia on tuotu Euroopan lisäksi Argentiinaan (1970-luvulla), Japaniin (v. 1935) ja Hongkongiin (1960- ja 1970-luvuilla).

Oliiviselkäorava tuotiin Eurooppaan alun perin koristeeksi puutarhoihin, eläintarhoihin ja lemmikiksi 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin Euroopassa lajia esiintyy luonnossa Antibesissa ja Rhonessa Ranskassa, jossa populaatiokoon on arvioitu olevan joitakin tuhansia yksilöitä. Vakiintuneita, vaikkakin pieniä populaatioita esiintyy Ranskan lisäksi Hollannissa Weertissä (vuodesta 1998) ja Italiassa Brezzo di Bederossa. Tosin Italiassa havaittujen yksilöiden täsmällistä lajimääritystä ei ole saatu vahvistettua. Kaikilla näillä alueilla ollaan toteuttamassa tai on suunniteltu toteutettavan torjuntakampanjoita. Belgiasta vuonna 2005 luonnosta todettu esiintymä on saatu hävitettyä v. 2011. Hollannissa tunnetaan toistaiseksi yksi 50–110 yksilön populaatio, mutta lajin epäillään levittäytyneen tunnetun populaation lähialueillekin. Lajia on ollut myynnissä lemmikeiksi myös mm. Tanskassa ja Ruotsissa.

Oliiviselkäoravat ovat osassa populaatioita selvästi laajentaneet esiintymisaluettaan vuosien kuluessa. Esimerkiksi Antibesissa levittäytymiseen liittyy ilmeisesti leviämisesteitä, kuten moottoritie. Oliiviselkäoravien on todettu olevan hyviä levittäytyjiä ja saavuttavan melko korkeita populaatiotiheyksiä (5–10 yks/ha).

Suomea lähimmät populaatiot ovat pieniä ja sijaitsevat pääasiassa Keski-Euroopassa, joten ei ole luultavaa, että laji leviäisi omin avuin maahamme. Oliiviselkäorava ei todennäköisesti kestäisi ilmastoamme, vaikkakin se esiintyy luontaisella esiintymisalueellaan myös subalpiinisissa havumetsissä.