Ahma – Gulo gulo
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- M – Metsät
- T – Tunturipaljakat
- S – Suot
- Vakiintunut
- Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s.
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Levinneisyys Suomessa
Suomessa ahmaa esiintyy pääasiassa Itä- ja Keski-Suomessa, mutta periaatteessa ahmoja voi nähdä lähes koko maassa. Aiemmin ahma on ollut Suomessa laajalle levinnyt, mutta ahma on saanut osansa petovihasta, ja vainon ja (sala)metsästyksen takia kanta oli pitkään hyvin alhainen. 1990-luvun alun jälkeen ahmakanta on kymmenkertaistunut 2020-luvulle tultaessa. Ahmaa on onnistuneesti palautettu Suomenselälle siirtoistutusten avulla.
Ahmahavaintoja voi tarkastella Lajitietokeskuksen lisäksi Luonnonvarakeskuksen havaintosivuilla.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Ahma esiintyy pohjoisen pallonpuoliskon artkisella ja alpiinisella tundralla sekä pohjoisissa havumetsissä Euraasiasta Pohjois-Amerikkaan.
Kuvaustekstin laatijat:
Biologi (FM) Jani Järvi, 14.10.2024.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja