Susi – Canis lupus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- M – Metsät
- S – Suot
- T – Tunturipaljakat
- Vakiintunut
- Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s.
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Levinneisyys Suomessa
Suomessa susia on pitkään esiintynyt eniten maan itä- ja pohjoisosissa, erityisesti lähellä Venäjän rajaa. Nykyään sutta esiintyy myös Länsi-Suomessa ja paikoin Etelä-Suomessa. Käytännössä susi voi esiintyä koko Suomen alueella, mutta Pohjois-Suomessa on satunnaisia yksilöitä lukuun ottamatta susityhjiö poronhoitoalueen vahinkoperusteisista poikkeusluvista johtuen.
Suden ajankohtaisia reviiri- ja havaintotietoja voi tarkastella Luonnonvarakeskuksen karttapalvelusta.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Susi on ollut aikoinaan maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Nykyään suden levinneisyys kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan sekä Australian, jossa esiintyy suden alalajiksi luettava dingo, mutta useilta näiltä alueilta susi on hävitetty ihmisen toimesta.
Kuvaustekstin laatijat:
Biologi (FM) Jani Järvi, 12.10.2024.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja