Jättipoimulehti – Alchemilla mollis

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Pitkäikäisenä, vankkajuurakkoisena, kookkaana ja lehtevänä, siemenestäkin varsin hyvin lisääntyvänä kasvina jättipoimulehti on voimakas kilpailija ja hyvä leviäjä. Tämä elämänvoima aiheuttaa helposti jo pihoilla ja puutarhoissa ongelmia, mutta ne voivat levitä laajalti ympäristöönkin. Jättipoimulehden kussakin kukassa muodostuu enintään yksi siemen, mutta kun yksilön kukkaluku on huima, voi  myös siementen kokonaismäärä yltää samaan luokkaan. Siemenet voivat kulkeutua kauaskin eläinten ja eritoten tuulen avulla; hedelmävaiheisen kukan latvassa säilyvä iso verhiö voi toimia sekä tarttuma- että liitolaitteena. Toki jättipoimulehti kärkkäästi jää taloksi myös paikkoihin, joihin sen juurakko tai pala siitä on päätynyt ihmisen, maan tai tulvaveden matkassa.

Sanotuilla avuillaan jättipoimulehti on edennyt Saksassa alamaiden asutuskeskuksista vuorten subalpiiniseen vyöhykkeeseen asti ja sitä myöten myös kutakuinkin luontaiseen kasvillisuuteen. Brittein saarilla jättipoimulehti oli tavattu luonnonvaraisena vuoteen 1968 mennessä vain viideltä 100 neliökilometrin kartoitusruudulta; vuonna 2002 ruutuja oli jo yli 800! Samanlainen massiivinen leviäminen on kohdannut Hollantia: 27 ruutua (5 km × 5 km) vuoteen 1990 mennessä, 290 ruutua 2005 mennessä, 668 ruutua 2014 mennessä. Leviämiseen on näissäkin maissa liittynyt tunkeutuminen yhä luonnontilaisempaan kasvillisuuteen, kuten jokivarsiin. Färsaarilla jättipoimulehti on jo asettunut jopa vuorten pystysuorille seinämille. Norjassa se on luokiteltu korkean riskin vieraslajiksi, jolla on vahva kyky tunkeutua luonnonkasvillisuuteen ja siten aikaansaada epäedullisia ekologisia seuraamuksia.

Vuoristojen varsin korkeista osista lähtöisin olevana jättipoimulehti saattaa valloilleen päästettynä aiheuttaa tosi ongelmia Fennoskandian puuttomissa tai harvapuustoisissa ympäristöissä, mahdollisesti jopa tunturien (ala)paljakalle saakka. Etenkin lajin räjähdysmäiseksi kuvattu leviäminen Islannissa ja Färsaarilla oikeuttaa tämän huolen ja siten lajin sisällyttämisen Suomessa tarkkailtaviin vieraslajeihin. 

Suomessa jättipoimulehden mahdollinen käsistä riistäytyminen on vielä torjuttavissa välttämällä lajin viljelyä etenkin pohjoisessa, virtavesien äärellä ja julkisissa massaistutuksissa sekä estämällä karkaamista. Lajia ei pidä sisällyttää esimerkiksi ”Käsivarren suurtuntureiden alueelle viherrakentamiseen sopivien” joukkoon, niin kuin on hiljattain tehty. Karkaamisen estäminen toteutuu käsittelemällä juurakkoja sisältävä puutarhajäte asianmukaisesti sekä leikkaamalla lakastuvat kukinnot pois ennen siementen valmistumista, mikä voi edistää uusintakukintaakin ja siten tuoda jatkoaikaa kasvin koristeellisuudelle (myös jälkikukat pitää tietysti poistaa ennen siementämistä). Villityneinä tavattavat yksilöt tulee hävittää kunnolla ylös kaivamalla ja sitten tehokkaasti kompostoimalla tai polttamalla. 

Harkitse asiaa omalta ja ympäristösi kannalta pohtiessasi jättipoimulehden hankkimista pihallesi. Jos hankit, noudata edellä sanottuja leviämisen estämisen ohjeita.

Opettele tuntemaan jättipoimulehti ja ilmoita karkulaishavainnot siitä vieraslajiportaalin kautta, mieluiten varmistukseen käyvän valokuvan kera (myös päältä otettu kyllin terävä lähikuva kukista on tarpeen).