Calopteryx

Calopteryx on ainoa Euroopassa tavattava neidonkorentojen (Calopterygidae) heimoon kuuluva suku. Calopteryx-lajit poikkeavat ulkonäöltään selvästi muista alueen hentosudenkorennoista, joihin verrattuna suvun lajit ovat suhteellisen suurikokoisia ja leveäsiipisiä. 

Toukilla on likimain ruumiinlevyinen pää sekä muiden hentosudenkorentojen toukkiin verrattuna pitkät tuntosarvet ja raajat. Keskimmäinen kiduslisäke on hieman sivulisäkkeitä lyhyempi. Viimeiset toukkavaiheet ovat myös varsin kookkaita.

Lisätietoja Biologia-välilehdellä

Aikuisen ruumis on lähes kauttaaltaan metallinkiiltoinen. Päästä puuttuvat monille muille hentosudenkorennoille tyypilliset kuvioinnit, kuten silmäntaustäplät. Raajat ja raajojen karvat ovat pitkät. Monien lajien tiheästi verkottuneet siivet voivat olla metallinkiiltoisen läpinäkymättömiä. Siivet ovat verrattain leveät. Suvun lajeille tunnusomaista on myös siipitäplän puuttuminen koirailta ja naaraiden valesiipitäplä. Koiraiden ulommat perälisäkkeet kaartuvat toisiaan vasten. 

Palearktinen ja nearktinen alue. Sukuun kuuluu maailmassa noin 13 lajia. Niiden lisäksi sukuun oli aiemmin sijoitettu myös itäisen Atrocalopteryx-suvun lajeja.

Aikuisille koiraille on tavanomaista istua puron tai joen rantakasvillisuudessa tai kelluslehdillä ja käydä ilmassa näyttäviä reviiritaisteluita muiden koiraiden kanssa.

Suvun lajeilla esiintyy myös soidinkäyttäytymistä, jossa naaraan kohdannut koiras muuttaa lentotyyliään ja voi laskeutua veden pinnalle. Tämä käyttäytyminen on tyypillistä myös kummallekin kahdesta Suomessa esiintyvistä Calopteryx-lajeista.

Naaras munii lähellä vedenpintaa olevien kasvien solukkoon ja voi joskus munia kokonaan pinnan alapuolella. Koiras ei yleensä ole tandem-asennossa naaraan muniessa. 

Nahanluontien erottamia toukka-asteita on 11–13 (Karjalainen & Hämäläinen 2013, 47). Suomen oloissa kaksi- tai kolmevuotisen kehityksen läpikäyneet toukat kuoriutuvat kesän kynnyksellä lentoajan huipun ajoittuessa kesä-heinäkuulle. Aikuisia yksilöitä voi kuoriutua läpi kesän. 

Akvaattiset toukat käyttävät ravinnokseen muiden sudenkorennontoukkien tavoin pienempiä vesieliöitä. Saalista vaanitaan vesikasvien tai pohjamateriaalin seassa, usein lähellä rantaa tai virtapaikkojen alapuolisessa jokiosuudessa. 

Aikuiset pyydystävät ilmassa lentäviä hyönteisiä laskeutuen takaisin tähystyspaikalleen. 

Joet, purot ja vastaavankaltaiset makeat virtavedet. 

Karjalainen, S. & Hämäläinen, M. 2013: Neidonkorennot. Caloptera Publishing, Helsinki. 

Kreik. kalós = kaunis, ptéryks = siipi.

Suvun tieteellisellä nimellä osoitetaan siipien kauneutta.