Piikkisalaatti – Lactuca serriola

Piikkisalaattia esiintyy laajalla vyöhykkeellä Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta aina läntiseen Kiinaan saakka. Sen alkuperäinen luontainen levinneisyysalue on kuitenkin huomattavasti suppeampi, todennäköisesti Välimeren seudulla tai molekyylitutkimusten perusteella Armeniassa ja Itä-Anatoliassa. Ihmisen toiminta on laajentanut lajin esiintymisaluetta varhain, ja viimeaikaisia uusia leviämisalueita ovat muun muassa eteläinen Etelä-Amerikka, Pohjois-Amerikka (pohjoisessa Etelä-Kanadaan asti), Uusi-Seelanti, Australia, Itä-Aasia, Etelä-Afrikka, Azorit sekä Luoteis-Eurooppa. Lajia voidaankin nykyisin pitää lähes kosmopoliittisena, ja sen leviäminen uusille alueille jatkuu edelleen.

Euroopassa piikkisalaatti on laajentanut esiintymisaluettaan etelästä pohjoiseen 1800-luvun alusta lähtien. 1970-luvun lopulle saakka levinneisyyden kasvu on vastannut ilmaston lämpenemisen mahdollistamaa alueen laajentumista. Myöhemmin tämä yhteys on kuitenkin heikentynyt, mikä saattaa viitata siihen, että ilmastonmuutos on edennyt liian nopeasti lajin mukautumiskykyyn nähden. Tämä voi viitata siihen, että lajilla on edelleen merkittävää leviämispotentiaalia pohjoiseen.

Suomessa piikkisalaatti havaittiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla Porissa ja Vaasassa, todennäköisesti painolasti- tai viljatulokkaana. 1970-luvun lopulla havaintoja oli noin 20 ja löytöpaikkoja hieman yli kymmenen. Tuolloin laji oli vakiintunut nähtävästi vain Turussa, jonne se oli todennäköisesti levinnyt 1950-luvulla kasvitieteellisistä puutarhoista. 1980-luvulla piikkisalaatti vakiintui myös Naantaliin, ilmeisesti kivihiilen tai viljan mukana kulkeutuneena. Nykyisin Turun seudun pysyvä levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Kustaviin, Mynämäelle ja Pöytyälle sekä etelässä Paraisille (myös Korppoon Utö) ja Saloon saakka.