Komealupiini – Lupinus polyphyllus

Komealupiinin luontainen levinneisyysalue ulottuu läntisessä Pohjois-Amerikassa Alaskasta Wyomingiin ja Pohjois-Kaliforniaan. Se tuotiin Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826.

Komealupiini lisääntyy pääasiassa siemenestä, mutta myös kasvullinen lisääntyminen on mahdollista. Siemenet sinkoutuvat siemenpalon haljetessa muutaman metrin päähän. Siemenet kulkeutuvat tienvarsiniittojen, maa-ainesten ja puutarhajätteiden mukana.

Suomessa ensimmäinen karkulaishavainto komealupiinista on jo 1800-luvun lopulta. Nykyään sitä kasvaa lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Helposti siemenistä lisättävää kasvia on levitetty ahkerasti puutarhoihin ja mökeille, joista se on edelleen karkaillut pitkin tienvarsia lisääntyen räjähdysmäisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Oulussa komealupiiniesiintymät keskittyvät Oulujokivarren rantatörmille. Puutarhoista se on karannut myös joutomaille, tienpientareille, ratapenkereille sekä kedoille ja niityille, ja jopa harjumetsiin.