Tuijasilmukoi – Argyresthia trifasciata

Siipiväli 7–9 mm. Pää valkea, samoin tuntosarvien scapus, siima valkeahko- ja mustarenkainen, alapuolelta epäselvästi. Keskiruumis vaskenkiiltoinen.

Etusiivet vaskenkiiltoiset, niissä tasaisin välein kolme kapeaa, hopeanvalkeaa poikkivyötä: kaksi sisintä suorat ja lähes poikkisuorat, toinen hiukan keskikohdan sisäpuolella, kolmas viistompi, hiukan ulospäin taipunut; sen ja siiven kärjen välissä ulkoreunassa viistosti tyveenpäin suuntautunut hopeanvalkea täplä ja sen ulkopuolella etureunassa kaksi hopeanvalkeaa hakastäplää. Ripset vaaleanharmaat, kellertävänhohtoiset, niissä kaksi tummaa jakoviirua. Takasiivet vaaleanharmaat.

Toukka 5–6 mm, vihreänruskea; pää, niska- ja peräkilpi mustat.

Kotelo melko solakka, 2,8–3,2 mm, ruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, poikkiryppyinen, takaruumiissa nystyinen. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat, jotka rajakkain. Peräpää vatsapuolelta katsottuna suipon pyöristynyt. Kremasterissa vatsapuolelta katsottuna 3 paria pitkähköjä ja paksuhkoja piikkejä tai koukkuja, näistä tyvimmäiset erillään. Jaokkeen A10 selkäpuolella ilman selviä sukasia.

Koiraan sociukset leveälti erillään. 8. tergiitin Y:n muotoisessa skleriitissä kapeat haarat.

Naaraan signum bumerangin muotoinen, siinä kapeat, taipuneet sarvet ja keskilevy, jonka toisella sivulla tiheään piikkejä, mutta toisella sivulla piikkejä on harvassa.

Lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun.

Toukka kesä–huhtikuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Lentää illalla; on helppo havaita päivällä kopistelemalla ravintokasvia.

Toukka elää kynäkatajalla (Juniperus virginiana), myös kiinankatajalla (J. chinensis), rohtokatajalla (J. sabina), himalajankatajalla (J. squamata) ja laakakatajalla (J. horizontalis), sekä kanadantuijalla (Thuja occidentalis). Muninta nuorelle versolle. Toukka kaivautuu lehteen, syö sen tyhjäksi, jättää sen usein tekemällä toisen reiän päällyskettoonja aloittaa uuden. Isompi toukka kaivautuu oksaan.

Koteloituu koppaan puunkuorelle lähelle koverretta tai karikkeeseen ravintokasvin alle. Koverretut oksat muuttuvat ruskeiksi ja putoavat maahan.

Puutarhoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Konečná, H. & Šefrová, H. 2014. Morphology, biology and control possibilities of two Argyresthia species – A. thuiella and A. trifasciata (Lepidoptera: Argyresthiidae). Acta Universitatis Agriculturae et Silviculturae Mendelianae Brunensis 62(3): 529–538.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Stigter, H. & van Frankenhuyzen, A. 1992. Argyresthia trifasciata, een nieuwe beschadiger van coniferen in Nederland (Lepidoptera: Yponomeutidae, Argyresthiinae). Entomologische Berichten, Amsterdam 52(4): 33–37.