Västäräkki – Motacilla alba
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- I – Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat ympäristöt
- Rj – järven- ja joenrannat
- Ri – Itämeren rannat
- K – Kalliot ja kivikot
- S – Suot
- Mkk – kuivahkot ja sitä karummat kankaat
- Vakiintunut
- BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
- Säännöllinen pesijä
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Västäräkki on hyvin laajalle levinnyt laji: se pesii lähes koko Euraasiassa ja talvehtii niin läntisessä Euroopassa, Välimerellä, Saharan pohjoispuoleisessa Afrikassa sekä eteläisessä Aasiassa (BirdLife International 2019). Suomessa västäräkkiä tavataan koko maassa, aina kaupunki- ja kulttuuriympäristöistä hakkuuaukoille, saaristoon ja pohjoisimman Suomen vesialueille. Västäräkki onkin pajulinnun ohella levinneisyydeltään Suomea laajimmin kattava lintulaji. Viimeisimmän kannanarvion mukaan Suomessa pesii 400 000 – 600 000 västäräkkiparia.
Esiintyminen Haliaksella
Kevään ensimmäiset västäräkit saapuvat Hangon lintuasemalle maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa. Päämuutto havaitaan huhtikuun puolivälissä, ja muutto hiipuu toukokuun alun jälkeen. Västäräkki on säännöllinen pesimälaji sekä aseman alueella että Tulliniemeä ympäröivässä saaristossa, joten västäräkki on tavallinen ja näkyvä laji alueella myös kesäaikaan. Rengastustietojen perusteella ensimmäisenä saapuvat vanhat koiraat, seuraavaksi vanhat naaraat, nuoret koiraat ja nuoret naaraat (Lehikoinen ym. 2016). Syysmuutto ajoittuu kevätmuuttoa huomattavasti pitemmälle ajalle, kuten monella muullakin lajilla. Syksyn ensimmäisiä havaitaan jo heinäkuun lopussa ja viimeisiä syysmuuttajia marraskuussa. Päämuutto osuu syyskuun puoliväliin, ja huippumuutot kattavat yli tuhannen yksilön päivämuuttoja. Syksyllä vanhojen ja nuorien lintujen muuton ajoittumisessa ei havaittu merkitseviä eroja (Lehikoinen ym. 2015).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja