Tunturikiuru – Eremophila alpestris
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- Tk – tunturikankaat
- Satunnainen pesijä
- BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Tunturikiurua tavataan laajalla alueella Euraasiassa, yhtenäiset levinneisyysalueet ulottuvat Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilta Siperian itäosiin ja Lähi-idästä Kazakstaniin, Mongoliaan ja Kiinaan. Erillisiä esiintymisalueita on Luoteis-Afrikan vuoristoalueilla sekä Balkanilla. Tunturikiuru on lähimuuttaja, eurooppalaiset linnut talvehtivat pääsääntöisesti Ukrainassa ja Balkanin pohjoisosissa sekä Puolassa, Saksassa, Tanskassa ja Pohjanmeren rannikkoseudulla (BirdLife International 2021). Tunturikiuru on Suomessa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin yhtenäisten tunturipaljakoiden laji, joka pesii Suomessa korkeintaan muutaman parin voimin (Valkama ym. 2011).
Esiintyminen Haliaksella
Tunturikiurun esiintyminen Haliaksella painottuu syksylle. Aikaisimmat havainnot ovat syyskuun loppupuolelta ja lokakuun alusta, eniten havaintoja on lokakuun puolivälistä marraskuun loppuun. Kevätkaudelta on muutama havainto, lähinnä maaliskuun lopulta ja huhtikuulta. Tunturikiuru on säännöllinen ja harvalukuinen läpimuuttaja suurimmassa osassa maata, sekä hyvin harvalukuinen talvehtija maan eteläosissa. Tunturikiuru on ollut vielä 1900-luvun alussa runsas pesimälaji Suomen tunturialueilla, pesimäkanta ja muuttokausien havaintomäärät ovat vähentyneet merkittävästi 1950-luvulta alkaen. Taantuman taustalla voi olla useita tekijöitä, sekä talvehtimisolosuhteiden muutokset Mustanmeren alueella (Valkama ym. 2011) että poronlaidunnuksen aiheuttama ylilaidunnus pesimäalueilla (Donald & de Juana 2014).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja