Vaaleakirjatäi – Liposcelis decolor
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Vaaleakirjatäi (Liposcelis decolor) esiintyy Suomessa ainakin sisätiloissa, mutta ilmeisesti myös luonnonvaraisena.
Vaaleakirjatäi on 1,1-1,3 mm pitkä. Suvulle ominaisesti vaaleakirjatäin pää ja takaruumis ovat litteät, silmät pienet ja reidet paksut. Lajilta tunnetaan myös koiraita ja molemmat sukupuolet ovat siivettömiä. Vaaleakirjatäin pää on valkeahko tai vaalean ruskea ja muu ruumis harmahtava tai huomattavan vaalean ruskea, jopa läpikuultava, mistä laji on saanut sekä suomenkielisen että tieteellisen (decolor = väritön) nimensäkin. Selviä kuviointeja ei ole. Tuntosarvet ovat pitkät ja rihmamaiset. Pistesilmiä on 7.
Vaaleakirjatäi on mahdollisesti luultua yleisempi Suomessa. Laji tunnetaan huonosti myös muualla Euroopassa, sillä sitä on aikaisemmin pidetty samana lajina kuin valjukirjatäitä (L. pearmani). Lajin voi myös sekoittaa kaarnakirjatäihin (L. silvarum). Etelä-Euroopassa laji on tavallinen luonnossa, jossa se esiintyy metsäisissä ympäristöissä muun muassa pienten nisäkkäiden koloissa.
Koska lajin koiraat ovat harvinaisia, laji lisääntyy todennäköisesti pääsääntöisesti neitseellisesti (partenogeneettisesti).
Kuvaustekstin laatijat:
Heidi Viljanen, museomestari, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus)
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- vaaleakirjatäi (suomi)
- luffarboklus (ruotsi)
- 2019
- 2010
- Heidi Viljanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Jäytiäiset